Erityisherkkyys

Herkkyyttä sivuavia tekstejä löytyy mm. näiden linkkien takaa: 👍

MITÄ ON ERITYISHERKKYYS?

Hyvin monella erityisherkällä on kokemus, että heitä on sanottu suoraan (tai he ovat rivien
välistä näin ymmärtäneet) olevansa jollain tavalla ylireagoivia ja vääränlaisia: itkupilli,
hermoheikko, ylidramaattinen, jänishousu. Usein heille on sanottu, että pitäisi hillitä itsensä,
reipastua, ottaa itseään niskasta kiinni, eikä hermostua ja huolestua jokaisesta asiasta: ”Miten
sinä nyt noin vähästä suutut?” On se kumma, kun et kestä ihan tavallisia asioita!” Erityisen
leimaavaa on, jos henkilöstä puhutaan arvostellen toisten kuullen. Näin tehdään usein juuri
pienestä lapsesta: ”Mitähän siitäkin tulee, kun se on tuollainen?” ”Katso nyt, miten se punastui.”
”Miten se voi olla noin kauhean herkkä?” ”Eihän tämä ole itkun asia.” Erityisherkkyydestä ei ollut
mitään tietoa esimerkiksi vielä 70-luvulla, joten monet nykypäivän aikuiset ovat tunnistaneet
itsensä erityisherkiksi vasta aikuisiällä. Monet ovat kokeneet, että herkkyys ei ollut suotava
ominaisuus, sillä varsinkin meillä Suomessa korostetaan usein sisukkuutta ja tunteiden
piilottamista. Henkilö, joka näyttää tunteita voimakkaasti ulospäin, koetaan usein
ylidramaattisena, koska se poikkeaa ”normaalista”, hillitystä käyttäytymismallista.

Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus. Herkän ihmisen hermojärjestelmä reagoi tavallista
voimakkaammin erilaisiin sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin. Sisäisiä ärsykkeitä ovat esimerkiksi
nälkä, jano, väsymys, stressi, tunteet, ajatusten juoksu, palelu, kuumuus tai kipu. Ulkoisia
ärsykkeitä ovat aistien välittämä informaatio: äänet, hajut, maut, kosketus, värit, valo.
Erityisherkän ihmisen reaktiot aistien kautta tulevaan informaatioon ovat usein hyvin intensiivisiä
ja pitkään jatkuessaan hyvinkin väsyttäviä. Erityisherkkään vaikuttaa siis tavallista
voimakkaammin esimerkiksi väkijoukoissa oleilu, konfliktitilanteet, voimakkaat äänet ja hajut
sekä epämääräinen ilmapiiri.

Elaine N. Aronin mukaan erityisherkkyys voidaan tiivistää hyvin muistisääntöön EVÄS,
englanniksi DOES (Aron: Erityisherkkä ihminen): E tarkoittaa emotionaalista reaktiokykyä ja
empatiaa. V on vivahteiden vaistoamista. Ä viittaa ärsykeherkkyyteen. S tarkoittaa havaintojen
ja kokemusten syvällistä käsittelyä.

Erityisherkkyys ei tarkoita aistien parempaa toimintaa, vaan kykyä käsitellä vastaanotettua
tietoa hyvin syvällisesti. Erityisherkkyys on oikeastaan silmän värin tavoin ihan tavallinen,
neutraali piirre, jota esiintyy suurella osalla ihmisistä. On arvioitu, että erityisherkkiä on 15-20%
koko väestöstä. Toisinaan se ei vain näy kovin voimakkaasti ulospäin, sillä suurin osa
liikenteestä ja reagoinneista tapahtuu piilossa erityisherkän tyypin pään sisällä.

Erityisherkkyyteen liittyy voimakkaasti omien havaintojen ja kokemusten syvällinen prosessointi,
sillä herkän ihmisen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi. Prosessointi voi tapahtua puolitietoisesti
tai tiedostamatta, ja voi olla joskus hyvinkin luovaa ja intuitiivista. Herkkä ihminen saattaa miettiä
itseään vaivaavia asioita niin kauan, että löytää niihin jonkin itseään tyydyttävän ratkaisun.
Mielen vilkkaus voi olla todella antoisaa, sillä erityisherkällä saattaa olla hyvin rikas mielikuvitus,
hän voi olla hyvinkin luova ja hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Mieli voisi askarrella ideoiden
ja ratkaisujen parissa jatkuvasti. Erityisherkkä rakastaa syvällistä pohdintaa ja voisi pohdiskella
asioita toisten mielestä loputtomiin. Liiallisuuksiin mennessä sekin voi olla välillä todella
väsyttävää: haluaisi lopettaa analysoinnin ja pohtimisen, mutta mieli ja aivot vain jatkavat. On
tärkeää opetella tietoisesti rauhoittamaan ajatusvirtaa.

Erityisherkkä on usein erittäin taitava huomaamaan pienetkin muutokset äänensävyssä ja
ilmapiirissä. He sieppaavat helposti kasvoilla salamannopeasti välähtävät ilmeet, jotka saattavat
paljastaa ihmisen todelliset tunteet ja mielipiteet. He ovat erinomaisia lukemaan toisen henkilön
kehonkieltä ja analysoimaan rivien välejä. Bowellan luonnehtii erityisherkkää suoranaiseksi
valheenpaljastuskoneeksi, jolta on hyvin vaikea salata asioita. Erityisherkällä on ylipäätään
taipumusta huomioida asioita, joihin toiset eivät välttämättä kiinnitä huomiota. Hän saattaa
vieraassa paikassa skannata ympäristöään pohtien, miten saisi siitä vielä viihtyisämmän ja
mukavamman. Erityisherkkä mieli voi tehdä jatkuvaa sisustussuunnittelua missä tahansa: ”Tuo
taulu on hieman vinossa. Jos valaistusta säätäisi vähän, se olisi silmälle miellyttävämpää.
Tämän kahvilan yleisilme on kolkko, ja vaatii jotain pehmennystä. ” Kyky havainnoida ja tulkita
voi olla varsinainen supervoima, mutta samalla myös stressaavaa. Jos joutuu koko ajan
kulkemaan tuntosarvet ojossa, elimistö on melkein jatkuvassa stressitilassa.

Erityisherkän mielialat voivat vaihdella voimakkaasti ääripäästä toiseen, usein ilman näkyvää
syytä. Myös toisten ihmisten mielentila vaikuttaa heihin voimakkaasti ja tunteet tarttuvat. Moni herkkä ottaa tahtomattaan toisten tunteita kannettavakseen. Onkin äärimmäisen tärkeää oppia
erottamaan omat tunteensa toisten tunteista. Rauhaa rakastavana ihmisenä erityisherkkä
haluaa vältellä konflikteja ja ylläpitää rauhaa ja sopua. Konfliktitilanteissa hyökkäyksen ei
välttämättä tarvitse kohdistua edes itseen, mutta olo voi olla silti äärimmäisen epämukava
muiden tilanteessa olevien puolesta.

Tiivistetysti voisi sanoa, että erityisherkkä imee itseensä kaikkea mahdollista ja kokee kaiken
hyvin syvästi. Hermojärjestelmän herkkyys aiheuttaa helposti fyysistä ylivirittyneisyyttä. Elimistö
on luontaisesti herkkä erittämään stressihormoneita, ja vireystila vaihtelee tavanomaista
enemmän. Reaktiot, kuten sykkeen kiihtyminen, käsien tärinä ja sisäinen kiihtymys selittyvät
autonomisen hermoston aktivoitumisella esimerkiksi kiireessä, uusien ihmisten seurassa ja
jännittävissä tilanteissa. Pitkään jatkuessa ylivirittyneisyys voidaan kokea hyvin kuormittavana ja
ihminen tarvitsee palautuakseen vapautta elää omaan tahtiinsa ilman ulkoapäin tulevia paineita
ja ärsykkeitä.

Herkkyys voi kuitenkin olla myös todellinen voimavara. Voimakkaat tunteet voivat tuoda
elämään todella paljon sisältöä ja hyvin monivivahteiset aistiärsykkeet tekevät tavallisestakin
arjesta joskus ilotulituksen juhlaa. Esimerkiksi musiikki, elokuvat ja taiteet voivat tehdä
erityisherkkään suuren vaikutuksen, liikuttaa ja koskettaa niin syvästi, että se tuntuu fyysisinä
tuntemuksina. Kipukynnys voi olla hyvin matala, mutta toisaalta myös herkkä kosketus voi
saada aikaan hyvinkin intensiivisen kokemuksen.

Erityisherkätkin voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Usein herkkyyteen liitetään esimerkiksi
introverttejä piirteitä. Aronin arvion mukaan n. 30% erityisherkistä on sosiaalisia ekstroverttejä,
loput introverttejä. On siis aivan normaalia olla sekä erityisherkkä, että introvertti.

Erityisherkkyyttä on hyvin vaikeaa määritellä lyhyesti, sillä siihen liittyy hyvin monenlaisia
asioita. Tässä olemme keskittyneet kuvaamaan erityisherkän ihmisen tyypillisiä ominaisuuksia,
niitä, jotka kuvaavat tapaa olla erityisherkkä ihminen ja niitä asioita, joista erityisherkän voi
tunnistaa. Tarkempia määritelmiä, paljon lisää luettavaa ja mm. Olenko erityisherkkä? -testi
löytyy esimerkiksi Elaine N. Aronin kaikista teoksista sekä netistä esimerkiksi HSP Suomi Ry:n
sivuilta www.erityisherkat.fi. Meidän kirjallisuusosiostamme löytyy pitkä lista myös muita teoksia,
joissa käsitellään erityisherkkyyttä eri näkökulmista ja linkkejä aiheeseen liittyville sivustoille.

Tässä lähteinä on käytetty mm. teoksia:
-Bowellan (2018): Ihana herkkyys
-Elaine N. Aron (2013): Erityisherkkä ihminen, (2014): Erityisherkän ihmisen harjoituskirja
-Satri (2014): Sisäinen lepatus: herkän ihmisen tietokirja

KAKSI ERITYISHERKKÄÄ:

LAURA

Erityisherkkyys on sanana melko vaativa. Samalla kun se painottaa herkkyyden intensiteettiä,
se samalla tulee leimanneeksi herkkyyden olemaan jotain erityistä. Tämän vuoksi itse puhun
ehkä mieluummin pelkästään herkkyydestä. Keltikangas-Järvisen käyttämä sensitiivisyys on
myös sanana jotenkin kuvaavampi ja tavallisempi, vaikka se ei vastaakaan ihan kaikilta osin
erityisherkkyyden määritelmiä, vaan kykyä lukea ja aistia toisia. Itse olen useimmiten vaan
”herkkis”, koska en näe tarpeelliseksi korostaa ominaisuuden erityistä puolta. Käytän kuitenkin
usein kirjoittaessani myös erityisherkkä-käsitettä, koska se on kuitenkin selkeä ja siitä tietää
heti, mistä asiasta puhutaan. Jos puhumme keskenämme erityisherkkyydestä, molemmilla on
selkeä käsitys siitä, mitä kaikkea se pitää sisällään. Omista kokemuksista puhuessani voin
kuitenkin jättää erityisyyden pois, ja puhua vaan ylipäätään herkkyydestä reagoida asioihin
tietyillä tavoilla, myös aistiherkkyyksien osalta.

Tajusin olevani erityisherkkä vasta vähän aikaa sitten, kun Anna alkoi siitä puhua ja suosittelilukemaan mm. Satrin kirjan ”Sisäinen lepatus.” Olin innoissani introverttimääritelmistä (kts.
tarkemmin osiomme Introvertti), sillä olin vasta tajunnut olevani sellainen. Erityisherkkyydessä
oli jotain todella samaa, mutta kuitenkin eri näkökulmasta. Introvertti latautuu yksin, mutta
erityisherkkä tarvitsee omaa rauhaa ärsykkeiltä. Herkkyyteen kuuluu myös hyvin aktiivinen
analysointi ja toisten rivien välinen lukeminen, jonka tunnistin heti. Olin ymmärtänyt tarvitsevani
omaa tilaa ja aikaa, mutta tajusin nyt, että tarvitsen sitä sosiaalisten tilanteiden lisäksi myös
metelin, kaiken sen muun ympärillä pyörivän sälän ja jatkuvan ajatustyön vuoksi. Alun perin
erityisherkkyys tuli siis ikään kuin täydentämään sitä introverttipuolta, mutta nykyisin herkkyys
on mielessäni muuttunut oikeastaan monta eri asiaa kattavaksi pääotsikokseen, jonka alle
kaikki muut ominaisuudet jollain tavalla sijoittuu.

Erityisherkkyydessä on paljon itselleni tyypillisiä piirteitä, joita mikään muu ”diagnoosi” ei
selittänyt kunnolla: olen aina ollut herkkä reagoimaan ja ottamaan asioita itseeni, ”ylireagoin”
toisten mielestä mitättömiin asioihin todella suurella voimalla ja jään miettimään ja pohtimaan
asioita, joita toiset eivät enää edes muista. Tulkitsen negatiiviset palautteet helposti itseäni
koskeviksi, vaikka ne eivät edes koskisi minua. Saatan itkeä ja nauraa yhtä aikaa, joskus ihan
todella pienestä asiasta. Saatan herkistyä jostain kappaleesta tai yhdestä lauseesta niin, että on
vaikea päästä siitä eteenpäin. Minulla on myös jatkuva tarve tarkastella muita: heidän eleitään,
ilmeitään, äänenpainojaan ja lukea heitä rivien välistä. Tarkoittiko tämä oikeasti tuota vai
sanoiko se vain, koska halusi olla kohtelias? Entä mikä oli tuo merkitsevä ilme ja äänenpaino,
joka oli ristiriidassa sanomisen kanssa?

Minulla on myös tietynasteisia aistiherkkyyksiä, joita en tajunnut oikeastaan mitenkään erityisiksi
ennen kuin aloin aktiivisemmin ajatella asiaa. Käytän aurinkolaseja aktiivisesti myös talvella,
joskus vesisateellakin. Valot täytyy olla tietyllä tavalla, että pystyn olemaan tietokoneella tai
katsomaan telkkaria. Väärin laitetut valot tekevät toiminnasta sietämätöntä ja keskittyminen
menee kokonaan tähän epäkohtaan. Myös musiikin tulee olla juuri tietyllä volyymillä. Meteli on
korvia raastavaa ja kovat äänet käyvät aivoon. Lasten huutaminen ja riehuminen on todella
ärsyttävää. Hajuaistini on todella herkkä ja voimakkaat hajut saavat pääni särkemään. Jos olen
nälkäinen tai väsynyt, en voi keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen nälkään ja väsymiseen, ja
tulen todella pahalle tuulelle, jos en voi mennä syömään tai nukkumaan juuri NYT. Tuntuu, että
aivot tilttaavat totaalisesti, jos joudun sietämään tilannetta yhtään kauemmin. Jos palelee tai on
hiki, hermostun, koska en siedä epämukavaa olotilaa kehossani. Kipu on todellakin kipua.

Oli äärimmäisen helpottavaa tajuta, että en olekaan erikoinen, vaan meitä on muitakin
samanlaisia. Pelkästään tieto siitä, että en voi tälle asialle mitään, helpotti jo todella paljon
tilanteisiin suhtautumista. Jos reagoin tunteella, niin en voi tätä mitenkään tukahduttaa, vaan se
on vain minun synnynnäinen tapani reagoida ärsykkeisiin. Nämä ovat asioita, joita en voi
altistumisella ja tottumisella muuttaa, vaan ne seuraavat minua ihan joka paikkaan. Niiden
kanssa voi opetella pärjäämään niin, että ne eivät aiheuta liikaa ahdistusta ja stressiä. Aiemmin
luulin, että minun pitäisi olla jotenkin enemmän ”normaali” ja ”cool”: tuntea, aistia ja analysoida
vähemmän, yrittää enemmän. Mutta ehkä minun onkin tarkoitus olla juuri tällainen, tuntea ja
analysoida niiden kaikkien muidenkin puolesta?

ANNA

Niin pitkään kun muistan, olen ollut herkkä. Toki ilman, että tiesin, mistä on kyse ja miten asiaa voisi määritellä. Asia alkoi hahmottua vähitellen, kun erityisherkkyydestä alettiin puhua enemmän ja kirjallisuutta oli paremmin saatavilla. Palapeliin on löytynyt palasia vähitellen, kun on huomannut, ettei tämäkään outouden piirre ole outoutta, vaan jälleen yksi herkkyyden piirre lisää. Kuten Laurakin, puhun ennemmin herkkyydestä tai herkkiksenä olemisesta sen sijasta, että lähestyisin tätä jollain tavalla erityisenä piirteenä. Itse asiassa ilmiössä ei ole itselle mitään erityistä, se on ollut aina, vaikka sitä ei ole aina ymmärtänyt. Se voi olla samaan erityisen suuri rasite ja suuri rikkaus. Erityisen mahtavaa ilmiöstä tuli silloin, kun se alkoi tiedostaa. Silloin alkoi ymmärtää, etten olekaan peruuttamattoman outo, erilainen ja kummallinen.

Minua on helpottanut ehkä eniten tieto siitä, että herkkyys on mitä suurimmissa määrin synnynnäinen ja hermostollinen ominaisuus. Useat omat herkkyyspiirteeni ovat sellaisia, ettei niitä voi "selittää" muuten kuin sillä, että näin kehoni ja aistini puhtaasti toimivat. Toki ympäristö tuo aina oman leimansa herkkyyden ilmenemiseen, mutta oma suurin ahaa-elämykseni liittyi siihen, että tämä piirre on koodattu minuun jo syntyessäni. Herkkyyden myötä aistikokemukset ovat vahvemmat ja keho vastaanottavaisempi eri ärsykkeille. Muistan edelleen lapsuudestani, miten ahdistavilta vaaleanpunaiset paksusaumaiset sukkahousut tuntuivat talviaamuisin ja miten karmivalta tuntui, jos käsi osui lelukorissa muovieläimen pintaan. Ja miten ihanaa oli käydä huoltoasemalla, kukkakaupassa ja musiikkikaupoissa, niissä olivat lempituoksuni. Aikuisena olen huomannut, että aistiärsykkeiden kuorma helpottuu, jos yhdenkin aistin saa kevennettyä. Aurinkolasit, taustamelukuulokkeet ja korvatulpat ovat kovassa
käytössä.

Ajattelen, että kehoni ja mieleni ovat helposti vastaanottavaisia. Aistin tunteet ja tunnelmat helposti. Saan myös helposti nestehukan helteellä, samoin elokuvat ja kirjat saavat nopeastikin tunnereaktion aikaan. Saan kahvin vaikutuksen maitovaran kokoisesta määrästä ja vähänkin liikaa sokeria tekee pahoinvoivan olon. Tarvitsen etenkin helteellä paljon vettä nestehukan välttämiseksi ja syöminen on ehdottoman tärkeää tehdä säännöllisesti. Kiinnostavassa keskustelussa ja ideoinnissa oma innostus ja motivaatio tapahtuu sekunneissa. Myös tieto- ja ärsykeähkyn tuntee voimaakkaasti. Joskus innostuminen asioista on niin valtaisaa, että ajatuksia pitää tarkoituksella pyrkiä nollaamaan. Ilmiöt ovat tuttuja varmasti myös ei-niin-herkkiksille, mutta sanoisin, että ero on kokemuksen vahvuudessa tai nopeudessa. Keho ja mieli toimivat siis herkillä.

Herkkyys on ollut suuri ongelma ja häpeänkin aihe. Nykyään se on iloa siitä, että tuntee itseään
paremmin ja tietää, miten oma mieli ja keho toimivat. Herkkyys tuntuu luonnolliselta ja rikkaalta asialta. Samalla kun tuntee oman itsensä toimimista, pystyy myös paremmin huolehtimaan itsestään. Yksi keskeinen arjen kulmakivi onkin, miten suoda omalle mielelle ja keholle se palautuminen ja hoiva, minkä ne tarvitsevat. Tunteiden ja ajatusten kuhinaa on yhtä tärkeää rauhoittaa kuin kehon kuormitusta päivän ärsykkeiden keskellä. Se on tässä elämäntilanteessa myös kaikista vaikeinta. Oman itsensä hoitaminen tulee prioriteettilistalla aivan liian usein muiden asioiden jälkeen. Pyrin kuitenkin ajattelemaan niin, että kun omasta tasapainosta huolehtii, herkkyyden hienot puoletkin pääsevät parhaiten esille. Silloin siitä hyötyvät myös muut ihmiset.

Hae tästä blogista

Lelutornin tähystäjät

Erityisherkkyys

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan Räkä! (Nuhaa, kuumetta ja flunssatautia)

Torikauhua ja nälkäkiukkua - herkkis-äiti markkinoilla

Herkkis-äiti jumppaa (vai eikö jumppaa - kas siinä pulma!)

Kaikki blogitekstit / Arkisto