Keitä ovat tähystäjät?
Lelutornissa tähystelevät Anna ja Laura, kaksi kolmenkympin paremmalla puolella seikkailevaa perheenäitiä, joita yhdistää erityisherkkyyden ja introverttiuden lisäksi myös samanlainen tapa tarkastella ja pohdiskella ympäröivää maailmaa. Olemme tavanneet v.2004 yliopistolla kasvatustieteen opintojen parissa ja löysimme heti paljon yhteisiä ajatuksia ja kiinnostuksenkohteita. Monet ryhmätyöt on yhdessä paukuteltu ja lenkkeilyn, luistelun sekä mustikanpoiminnan lomassa on puitu kasvatuspsykologian koukeroita ja opiskelijan elämän ihmeitä.
Työt, parisuhdekiemurat ja muut arjen haasteet veivät aikaa yhteisiltä pohdinnoilta, mutta palo syvällisiin lenkkeilyanalyyseihin syttyi uudestaan lasten saamisen jälkeen. Lastenvaatteiden vaihdon, lasten leikkien ja äitien yhteisten lenkkeilyhetkien lomassa lapsiperheen haasteet ja työelämän monimutkaisuus puhuttivat meitä paljon. Koimme molemmat vahvasti, että jotain oli ”vialla”: Miksi nyky-yhteiskunta tuntuu välillä niin haastavalta? Millainen olisi unelmatyömme? Miksi lapsen kanssa kotona oleminen on niin väsyttävää? Miksi hiekkalaatikolla hengailu ja perhekerhoissa oleminen voi olla kuormittavaa? Miksi sosiaaliset tilanteet vievät paljon energiaa ja pelkkä neuvolakäynti voi tuntua maratonilta? Miksi päässä on niin paljon ajatuksia, eivätkä ne hiljene koskaan? Miksi jokaista tilannetta pitää ylianalysoida ja vatvoa päiväkausia?
Kun vauva-arki oli ohi ja jälleen alkoi olla hieman omaakin aikaa, palasimme rakkaan harrastuksemme, lukemisen pariin. Opiskelutehtävien ja omien oivallusten kautta alkoi löytyä materiaalia, joka vastasi näihin kysymyksiin. Ehkä olenkin introvertti? Erityisherkkä? Jaoimme kirjavinkkejä ahkerasti ja puuttuvat palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Ehkä meille, hiljaisille ja aroille puurtajille, jotka hermoilivat yliopiston neuvotteluhuoneen varaamista viikkokaupalla, olikin nimi, jonkinlainen ”diagnoosi”, joka selitti kaiken sen ylimääräisen liikenteen päässä? Ehkä emme sittenkään olleet niin outoja ja vääränlaisia? Onneksi oli se toinenkin, joka tajusi näitä välillä hieman hämäriltä kuulostavia pohdintoja.
Päiväkotien ja koulujen aloituksen myötä on alkanut pohdituttaa myös lasten temperamentti ja persoonallisuus. Jos lapseni on myös herkkä, ujo ja hiljainen, miten voin auttaa häntä pärjäämään tässä yhteiskunnassa, joka vaatii niin tiukasti sosiaalisuutta ja aktiivisuutta? Miten voisin auttaa häntä kulkemaan hieman vähemmän kivistä reittiä kuin mitä itse on kulkenut tämän saman asian kanssa? Miten voin tukea häntä olemaan oma itsensä, se ihana ja herkkä poika, joka pohtii yhtä paljon asioita kuin äitinsä? Miten voisin saada ihmiset ymmärtämään, että meitäkin tarvitaan ja meissä ei ole mitään vikaa?
Koska työ- ja opiskelukuviot antoivat myöten, aloimme pohtia, miten voisimme yhdistää kaikki nämä kysymykset sekä intohimon lukemiseen ja kirjoittamiseen johonkin järkevään toimintaan? Koronakevään eristyksen ja viestittelyjen aikana syntyi ajatus blogista. Siinä voisimme jakaa ajatuksia ja samalla myös haastaa itseämme kirjoittajina. Olisi mahdollisuus yhdessä pohtia ja kirjoittaa, mikä sen parempaa! Niin syntyi Lelutornin tähystäjät: kaksi huojuvien palikoiden ja lelu- ja pyykkivuorien päällä taiteilevaa äitiä, jotka tarkkailevat välillä niin pelottavaa ympäröivää maailmaa ja yrittävät parhaansa mukaan rakennella palikoita niin, että niiden päällä pysyisi kohtalaisen selväjärkisenä.
Emme toki tyytyneet pelkästään tähän, vaan palo kirjoittamiseen oli molemmilla niin suuri, että aloimme pohtia myös muita vaihtoehtoja jakaa tietämystä erityisherkkyydestä ja samalla tutkia sitä lisää. Blogin lisäksi ahersimme kirjaprojektimme parissa parin vuoden ajan: kirjamme Herkkää arkea - erityisherkkänä työssä ja vapaalla on ilmestynyt Kirjapajan kustantamana keväällä 2023, ja löytyy nyt kirjakaupoista! Pohdimme parhaillaan, mitä kivaa yhteistä puuhaa keksisimme jatkossa! :)
Syntymävuosi: 1984.
Perheeseeni kuuluu: aviomieheni ja 6-vuotias poikamme. Nämä pojat ovat elämäni peruspilareita ja aurinkoja, höpsöjä hassuttelijoita ja välillä harmaiden hiuksien tuottajia eli rakkaita perheenjäseniäni. Laajempaan perheeseen kuuluvat meidän vanhempien omat lapsuudenperheet <3.
Työt/koulutus: Voih, se on pitkä lista. Kasvatustieteen ja kasvatuspsykologian koulutuksesta on alkanut eräänlainen jatkuva ympyrä tai spiraali, joka jatkuu edelleen uusien opintojen parissa. Niistä varmastikin lisää myöhemmin. :)
Harrastukset: Arki, kuntosali, hiihto, pyöräily, äänikirjat, pienemmät ja isommat ystävät, kaappien järjestely, pölypallojen metsästys, opiskelu ja tv-hetket
Asiat, joista saan energiaa: Urheilu, inspiroivat keskustelut, kirjat ja ajatukset, nukkuminen, suklaa.
Asiat, jotka vievät energiaa: Samaan aikaan tapahtuvat liian monet asiat, taustamelu, liikenteen ääni, arjen mutkat.
Lapsuuden haaveammatti: Poliisi, näyttelijä ja kirjailija.
Kerään: Elämyksiä ja kokemuksia, ilmeisesti myös Legoja ja Sammakko-jukurttipurkkeja.:D
Mieluisin
Väri: Vihreä
Kenkä: Lenkkarit tai kumpparit
Peli: Alias tottahan toki!
Vaate: Villasukat :)
Kirja/kirjailija: Tähän löytyy aika paljon vastauksia blogimme kirjallisuus-listalta :)
Elokuva: Kyllä kiitos, mielelläni. Viltin alla, teen ja suklaan kera.
Tv-ohjelma: Tähän vaikuttaa seura hyvin paljon. Yleensä Ryhmä hau :)
Eläin: Koala.
Ruoka: Lohisalaatti
Leikki/puuha lapsen kanssa: Lukeminen, retkeily, elämän ihmeellisyyksien ihmettely
Kotityö: Jos on pakko valita, niin puhtaiden pyykkien lajittelu.
Puu: Mänty.
Kukka: Voi, ne kaikki :)
Valitsen pitsaani: Kasviksia, ananasta, juustoa
Jääkaapissani/ruokakaapissani on aina: Munia, kauramaitoa kahviin, kofeiinitonta kahvia sekä tomaatteja
Lempihokemani: ”Voihan ääänkeröinen"
Syntymävuosi: 1985.
Työt/koulutus: Kasvatustieteen koulutus (kasvatuspsykologia), töitä vähän siellä täällä. Lisäksi perus- ja aineopinnot Työ- ja organisaatiopsykologiasta sekä Työkykykoordinaattorin täydennyskoulutus. Aivan hurahtanut NLP-maailmaan, parhaillaan teen NLP-Practitioneria ja matka jatkuu sen jälkeen Master-opintoihin. Kirjoitimme Annan kanssa tietokirjan Herkkää arkea - Erityisherkkänä työssä ja vapaalla, ja toivoisin kirjoittavani vielä paljon paljon lisää!
Perheeseeni kuuluu: Ihana aviomieheni ja pojat vm. 2013 ja 2015. Vanhempi pojista rauhallinen, omissa oloissaan viihtyvä piirtelijä ja pelailija, nuorempi "show-tähti", joka harrastaa teatteria, tanssia ja musiikkia.
Harrastukset: Tanssi, lenkkeily, lukeminen, kirjoittaminen, käsityöt (lähinnä kutominen ja virkkaaminen). Osaan soittaa myös pianoa ja ukulelea.
Asiat, joista saan energiaa: Tanssiminen, musiikki, uuden oppiminen, kirkkaat värit, omat jutut ja yksin oleminen, mielenkiintoiset keskustelut, kirjoittaminen. Nämä kaikki tuntuvat koko kehossa innostuksen tunteena ja saavat aikaan flown.
Asiat, jotka vievät energiaa: Meteli, uusien ihmisten kanssa väkinäinen kommunikointi ja small-talk, lasten riitely, kotityöt ja muut "pakolliset" tehtävät, jotka eivät yhtään ruoki flowta.
Lapsuuden haaveammatti: balettitanssija, puutarhuri, ”En halua olla mikään, kun haluan olla vaan äitin ja isin kanssa kotona.”
Kerään: Little Monkey Lost-apinoita ja pehmoystäviä, joita on kaikkineen yhteensä yli 400. Kaikkia ihania värikkäitä sisustusasioita ja värivaloja.
Mieluisin
Väri: Pinkki, kirkas vaaleanvihreä
Kenkä: Pinkit pallokuvioiset tennarit (ja niiden lukuisat eri varavaihtoehdot)
Peli: Pakohuonepelit on ihan parhaita!
Vaate: Mekko, ”kotitakki”, sukkahousut ja villasukat (joita on joka sesongille ja fiilikselle omansa).
Kirja/kirjailija: Niin monta, ettei tila riitä niiden luettelemiseen, rakastan lukemista! Ahmin fyysisiä tietokirjoja, mutta myös kuuntelen aktiivisesti kevyempiä äänikirjoja. Melkein mikä tahansa käy fiiliksestä riippuen.
Elokuva: Amelié ja Titanic.
Tv-ohjelma: Gilmoren tytöt (ihan koukussa!), Vain Elämää.
Eläin: Siili.
Ruoka: Kana ja ranskalaiset.
Herkku: Värilliset irtokarkit, pari tiettyä pähkinäsekoitusta, vegaaninen kaura-pähkinäsuklaa.
Puuhat lasten kanssa: Lautapelit, pyöräily, geokätköt, pleikkari, erilaisten esitysten katsominen.
Kotityö: Ruuanlaitto ja leipominen silloin kun siihen on inspiraatiota, pyykinpesu ja komeroiden siivous. Ruohonleikkuu on myös ihan kivaa, jos joku laittaa leikkurin käyntiin. Imurointia inhoan yli kaiken.
Puu: Omenapuu.
Kukka: Pinkki Gerbera.
Valitsen pitsaani: Jauhelihaa, ilman juustoa, joskus ehkä myös paprikaa tai tomaattia. Tässä olen hyvin kaavoihini kangistunut.
Jääkaapissani/ruokakaapissani on aina: Appelsiinimehua, kauramaitoa, kananmunia, kurkkua, maustamatonta soijajugurttia, puurohiutaleita, leipää ja banaania.
Lempihokemani: ”No niin!” (Kaikilla mahdollisilla eri äänenpainoilla.) ”Kyllä olisi taas pitänyt olla itse tekemässä.”
