Työelämä-tuumailuja, osa 2: Unelmatöitä etsiskelemässä
Luin vasta Eija Hinkkasen kirjan Sinä olet enemmän. Tästä heräsi paljon pohdittavaa. Hienoa, että joku kirjoitti auki sen, minkä kaikki kyllä tietävät, mutta kukaan ei kehtaa myöntää. Että suorittaa suurimman osan ajastaan jotain, vaikka haluaisi tehdä ihan muuta. Miksei uskalleta unelmoida ja haaveilla siitä mitä voisi olla, sen sijaan että raahaudutaan masentuneena työpaikalle ja päivän päätteeksi raahaudutaan sieltä kahta masentuneempana kotiin? Hinkkasen ei ole tarkoitus moittia ja arvostella kenenkään työuraa, vaan pökkiä lempeästi takapuoleen: kehottaa katsomaan itseään peilistä ja kysymään itseltään, mikä on minun unelmatyöni? Olin todella hämmentynyt ja surullinen, kun kirjassa mainittiin, että vain kymmenesosa ihmisistä tekee sellaista työtä, jota oikeasti haluaa tehdä. Kaikki loput painavat laput silmillä menemään, jopa häpeävät omaa työtään, mutta jatkavat, koska eivät osaa päästää irti. On aika kuormittavaa, jos omaa työtään joutuu häpeämään sen sijaan, että saisi siitä...