Lelutornin tähystäjät

  Syyslomat on vietetty! Kuka enemmän, kuka vähemmän rentoutuen. Lomat on ilmeisesti ajateltu akkujen lataamista varten: vapaata koulusta ja töistä, yhteisiä riemukkaita hetkiä ja mukavia muistoja. No, niitäkin, mutta viikkoon mahtuu yllättävän paljon myös hengästyttäviä hetkiä, varsinkin äidille, jolle ainoaa oikeaa lomaa on se, että saa olla yksin kotona ja tehdä omia juttujaan omassa aikataulussaan. Perheloma on perheloma. Silloin lomaillaan nimensä mukaisesti PERHEENÄ, omasta ajasta on aivan turha edes haaveilla. Lomilla lapset (ja hyvällä tuurilla myös mieheni) ovat kotona, eli pörräävät ympärillä 24/7. Ihan mukavaa sekin ja melko harvinaista herkkua, että olemme yhdessä kotona. Mutta viikon jälkeen tuntuu, että kyllä tässä on jo pari arkipäivää ihan tervetulleita. Koska lapset ovat lomilla täysipäiväisesti kotona, syntyy myös tappeluja tuplasti enemmän, kihinää ja kahinaa joka suuntaan. Ja äiti-mustekala toimittaa samat hommat kuin muulloinkin. Rutiinit pitävät pakan ka...

 

  Lelutornin huipulta näkyy monenlaista: toisia ihmisiä, toisia perheitä, ympäröivä maailma, joka välillä tuntuu hieman monimutkaiselta. Tornissa maailmaa tarkastelee kaksi äitiä, joiden kiikareissa on hyvin erityisherkät ja introvertit linssit. Mukana touhuissa roikkuu kolme pientä poikaa, jotka tuovat arkeen monenlaista ajattelemisen aihetta: kasvatus, koulutus, päivähoito, temperamentti, persoonallisuus, herkkyys, ujous, sosiaalisuus. Lapsiperhearki värittää vahvasti kiikarointiamme, iloineen ja haasteineen, sotkuineen ja jalkapohjan alla rouskuvine autoineen ja legopalikoineen. Kunpa erityisherkän elämä olisikin rauhallista teen juontia puutarhassa, syvällisiä pohdintoja ja seesteisiä auringonlaskuja! Lapsiperheessä se tuntuu olevan usein hampaiden kiristelyä, kuulokkeita, piiloon ryömimistä, sekavia ajatuksia ja päiväunia. Lepäisin jos ehtisin, ajattelisin jos olisi aikaa ajatella lause loppuun. Tekisin töitä, jos olisi töitä, mihin kykenen. Arki on pyykkivuoria, hajallaan...