Lelutornin tähystäjät

  Nykytrendi on rakentaa taloja, joissa vähintään yksi seinä on kokonaan ikkunalasia. Ja jos ei nyt ihan kokonainen seinä, niin joka tapauksessa ikkunat ovat aivan valtavia näyteikkunoita. Meidän lähialueella on uusi rakennuspaikka, johon rakennetaan tällä hetkellä kiivaasti juurikin näitä lasitaloja. Lisää valmistuu tipoittain sinne tänne kylänraittia: joka kerta kun joku purkukuntoinen hökkeli vedetään maan tasalle, tilalle tulee musta akvaario. Olen ohipyöräillessä tai lenkkeillessä miettinyt, mihin tarkoitukseen näitä lasigallerioita oikein rakennetaan? Asukkaiden vai ohikulkijoiden iloksi? Asuntolehdissä asukkaat kertovat into piukeana, miten ihanaa on, kun ikkunasta avautuvan maiseman saa osaksi sisustusta ja maiseman vaihtelua voi seurata vuoden ympäri koko seinän leveydeltä. Ymmärrän tämän, jos talo sijaitsee paikalla, jossa maisema todellakin on huikaiseva ja jossa sitä saa ihastella omassa rauhassa. Tässäkin meidän lähikohteessa ikkunoista avautuu merenranta, joka todella

Nukkuminen on aina ollut minulle tärkeää. Pidän tässä tapauksessa selkeistä rutiineista: pääsen nukkumaan tarpeeksi ajoissa, eli silloin kun minua alkaa väsyttää, ja voin herätä selkeästi kellon soittoon tarpeeksi monen tunnin päästä, tai siihen että herään itse sitten kun uni loppuu. Kaikki muu on hankalaa ja ärsyttävää. Nukkumisasioissa en ole millään tavalla joustava, ja jos toisinaan joudun joustamaan, kovin lähelle ei kannata tulla. Nuorenakaan en pitänyt yömyöhään kukkumisesta, vaan halusin nukkua kunnolliset yöunet. Joskus niinä harvoina kertoina kun tempaisin ja valvoin vähän pidempään (eli yleensä luin niin koukuttavaa kirjaa, etten malttanut lopettaa), sen huomasi kyllä seuraavana päivänä: olo oli aina jotenkin todella pöllähtänyt ja sekava. En ole ollut koskaan yökerhotyyppiä (huhhuh) ja sen pari kertaa kun olen ollut jossain keikalla, niin seuraava päivä tosiaan menee vähän kuin olisi pienessä sievässä koko ajan: ajatus takkuilee ja olo on nuutunut. En juo alkoholia, mu