Lelutornin tähystäjät

Kuuntelin Reino Nordinin kappaletta Aikuisii ja tästä tietysti sain aikaan mojovan pohdinnan siitä, missä vaiheessa muka tosiaan muutuin ”aikuiseksi?” Vai menikö minulta ehkä joku kohta ohi, sillä en edelleenkään tunne itseäni kovin aikuismaiseksi, vaikka neljäänkymppiin ei ole enää montaa vuotta. Mitä sillä aikuisella oikein edes tarkoitetaan? Ikää vai sitä, että osaa käyttäytyä ”aikuisen” normin mukaisesti?   Aikuisuuden voi määritellä hyvin monella eri tavalla. Koulutukseeni kuului hyvin monia eri kehityksen ja kasvun teorioita sekä elämänkaaren eri vaiheiden määritelmiä ja kehitystehtäviä, joista en nyt tässä ala sen enempää. Päällimmäisenä mieleeni jäi jostain lukemani (ei-niin-kovin-tieteellinen) määritelmä siitä, että ihminen on aikuinen silloin, kun hän osaa huolehtia omista asioistaan itsenäisesti ja tarvittaessa myös toisten (eli lähinnä lastensa ja muiden kanssaihmisten) asioista. Ikämääritelmä aikuisuudelle oli sen sijaan hyvinkin häilyvä, sillä esimerkiksi moness...

Sunnuntain Kalevassa oli artikkeli nuorten väsymyksestä ja masennuksen ja ahdistuksen yleistymisestä. Artikkelissa pohdittiin, mitkä tekijät aiheuttavat nuorille stressiä ja tunnetta elämän hallitsemattomuudesta. Syyksi ehdoteltiin koulupaineita, mutta myöhemmin sekin oikeastaan kumottiin pohtimalla, että ei koulun paineet oikeastaan ole niin kovin paljon lisääntyneet. Pohdittiin, kuuntelevatko vanhemmat nuoria tarpeeksi ja onko heillä ihmisiä, joille he voivat kertoa omista huolistaan. (Tämä oli mielestäni varsin tärkeä pointti.) Puhelinta ehdotettiin yhdeksi stressin lähteeksi, sillä esimerkiksi monet uniongelmat olisi ratkaistavissa sillä, että puhelin laitettaisiin iltaisin pois eikä sillä viestiteltäisi pikkutunneille asti. Paljon hyviä ehdotuksia ja tärkeitä näkökulmia, mutta mielestäni joukosta puuttui yksi. (Varmasti montakin tärkeää pointtia puuttui, mutta yksi pisti erityisesti silmään.) Kukaan ei maininnut stressin ja epämääräisyyden tunteen syyksi sitä ”ongelmaa”,...