Joutuin vain nyt nukkumatin luo! (äiti siis)
Nukkuminen on aina ollut minulle tärkeää. Pidän tässä tapauksessa selkeistä rutiineista: pääsen nukkumaan tarpeeksi ajoissa, eli silloin kun minua alkaa väsyttää, ja voin herätä selkeästi kellon soittoon tarpeeksi monen tunnin päästä, tai siihen että herään itse sitten kun uni loppuu. Kaikki muu on hankalaa ja ärsyttävää. Nukkumisasioissa en ole millään tavalla joustava, ja jos toisinaan joudun joustamaan, kovin lähelle ei kannata tulla. Nuorenakaan en pitänyt yömyöhään kukkumisesta, vaan halusin nukkua kunnolliset yöunet. Joskus niinä harvoina kertoina kun tempaisin ja valvoin vähän pidempään (eli yleensä luin niin koukuttavaa kirjaa, etten malttanut lopettaa), sen huomasi kyllä seuraavana päivänä: olo oli aina jotenkin todella pöllähtänyt ja sekava. En ole ollut koskaan yökerhotyyppiä (huhhuh) ja sen pari kertaa kun olen ollut jossain keikalla, niin seuraava päivä tosiaan menee vähän kuin olisi pienessä sievässä koko ajan: ajatus takkuilee ja olo on nuutunut. En juo alkoholia, mu...