Voi TURHAUMA!
(Kuva: Pixabay) Viimeksi eilen kilahdin aika taktisesti siitä, että lapset pelasivat (taas) yliaikaa pleikkarilla. (Epäilen, että en ole varmaan ainoa äiti, joka tästä lähes päivittäin kilahtelee.) Kun olin viimein saanut heidät siitä huudettua ylös, he lojuivat apaattisina sohvalla samalla kun minä kipitin pää kolmantena jalkana ja yritin järjestää nimipäiväjuhlia. Kun ollaan toisen pojan kanssa molemmat tunneimureita, toisen tunnetila vain ruokkii lisää omaa stressiä ja hermostusta ja siitä on hirveän vaikea päästä yli. Kun minä hermostun, poikani hermostuu ja lukkiuttaa jo ennestään hitaan toiminnan täysin lamautunee...