Asenne ratkaisee ja valoa pimeyteen (Eli koottuja ajatelmia meistä suomalaisista murjottajista)
Välillä ihan naurattaa tämä suomalainen ankeus. Ensin odotellaan lunta ja pakkasta ja sitten kun niitä tulee, lunta onkin liian paljon, väärässä kohtaa tai on muuten vaan liian kylmä. Mikään ei ole koskaan hyvin. Rakastetuimmat suomalaiset klassikot oikein rypevät tässä kurjuudessa. Tässä katkelma Eino Leinon runosta Lapin kesä, jonka varmasti jokainen suomalainen osaa ulkoa: Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolla? Ja suuri surkastua alhaiseen? Miks meillä niin on monta mielipuolta? Miks vähän käyttäjiä kanteleen? Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu kuin heinää, miestä, toiveen tosiaan? Miest' aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu tai kesken toimiansa katkeaa. Muualla tulta säihkyy harmaahapset, vanhoissa hehkuu hengen aurinko. Meil' ukkoina jo syntyy sylilapset ja nuori mies on hautaan valmis jo. En ole runon/laulun ylimpiä ystäviä, nimenomaan sen vuoksi että sekin osaa olla niin masentava, mutta kuvastaahan se varsin hyvin tätä suomalaista mentaliteet...