Muisteloita 8 vuoden takaa (- eli introverttiäiti synnärillä)
Vanhempi poikani täyttää pian 8v. Niin se aika rientää! Pienestä pakkasenpojasta kuoriutui reipas koululainen, joka on varsin valloittava persoona ja perheemme sisustusarkkitehti. En saa laittaa mitään edes etäisesti pahvilaatikkoa muistuttavaa kapinetta pois, sillä siitä syntyy seuraava talo, juna-asema, ihmekone, televisio tai mikro. Kun mietin, mitä poikani toivoo synttärilahjaksi, melko vetävä lahja olisi varmasti ollut roskakatoksesta viety kukkuroillaan oleva kartonkikeräys-laatikko. Mutta ehkä harkitsen asiaa vielä. Näihin aikoihin muistoihin piirtyy aina ne päivät sairaalassa, jossa supistusten välissä pistelin Janssonin kiusausta ja omenapaistosta. Valokuvissa sängyllä istuu joku, joka ehkä etäisesti muistuttaa minua, mutta jolla on niin valtava maha, että hyvä kun edes pari muuta raajaa pienestä äidistä sätkyttelee mahan takaa. Näitä kuvia katsellessa tämänhetkinen (kovin tiiviisti minuun kiintynyt) kengurupussikin tuntuu varsin vähäpätöiseltä lupsakkeelt...