"Jätit sitten parhaat palat syömättä!" - eli yliherkkiä ruokapähkäilyjä
Näin herkkis-äidille ruokailu voi aiheuttaa yllättävän monenlaista haastetta. Usein nolottaa, että aikuinen ihminen on näin ”nirso”. Vielä kun perheessä sattuu olemaan muitakin tahattomasti valikoivia ruokailijoita, joudutaankin viikon ruokalistaa miettimään melko ankaralla kädellä. Etenkin nuorempi lapsi pistelee poskeensa melkein mitä vain, päiväkodissakin kelpaa usein myös se uutuustuote, mikä ei muille lapsille maistu. Kun menen hakemaan lasta päiväkodista, kuulen melkein päivittäin, että poika on syönyt kaksi tai kolme annosta. En tiedä mihin mahaan hän ruokaa syö, sillä housut pysyvät nippanappa jalassa. Ainoa, mitä hän inhoaa, on soppaklöntit ja päiväkodin maidoton limajugurtti. Myös mieheni syö käytännössä ihan mitä vaan. Vaikka ruoka olisi kuinka pahaa, se menee kyllä alas ja vähän sitkeämpikin lihanpala sujahtaa sujuvasti mahaan saakka. Hänelle ei ole ongelma kokeilla uutuusmakuja. Vanhempi poika on perinyt selkeästi minun geenejäni myös ruokailun suhteen. Häntä inhott
