Lelutornin tähystäjät

  Viime aikoina olemme pohdiskelleet paljon vanhempien, erityisesti äitien uupumista. Vaikka elämä somessa usein näyttäytyy kiiltokuvamaisena, oikea arki ei välttämättä aina tunnu siltä. Olemme rivien välistä havainneet, että melko monet vanhemmat kamppailevat oman jaksamisen kanssa ainakin jossain määrin, vaikkei sitä aktiivisesti tuodakaan esiin. Vauva-arjessa on vielä lupa olla julkisesti väsynyt repaleisten yöunien takia, mutta kuinka moni vanhempi kehtaa myöntää, että pikkuisen vieläkin väsyttää, vaikka lapset ovat jo isoja ja kaikki on muuten ihan mallillaan? Myös kirjaamme varten keräämissämme tarinoissa näkyi ja kuului ihan tavallisen arjen väsyttävyys: jos arki väsyttää yksineläjää tai lapsetonta pariskuntaa, kuinka paljon se väsyttää perheellisiä? Entäpä niitä, joiden lapsilla tai vanhemmilla itsellään on jotain lisähaastetta? Jossain on oltava jokin todella suuri porsaanreikä, mistä uupumus vuotaa perheisiin. Missä? Ja mitä sille voisi tehdä? Olemme pohdinnoissamme p...

                                                                                   (Kuva: Pixabay)  Viimeksi eilen kilahdin aika taktisesti siitä, että lapset pelasivat (taas) yliaikaa pleikkarilla. (Epäilen, että en ole varmaan ainoa äiti, joka tästä lähes päivittäin kilahtelee.) Kun olin viimein saanut heidät siitä huudettua ylös, he lojuivat apaattisina sohvalla samalla kun minä kipitin pää kolmantena jalkana ja yritin järjestää nimipäiväjuhlia. Kun ollaan toisen pojan kanssa molemmat tunneimureita, toisen tunnetila vain ruokkii lisää omaa stressiä ja hermostusta ja siitä on hirveän vaikea päästä yli. Kun minä hermostun, poikani hermostuu ja lukkiuttaa jo ennestään hitaan toiminnan täysin lamautunee...

                                Varoitus: Tämä on piiiiitkä juttu, mutta jaettu kolmeen osaan, joten välillä voi huilia.😅 Eikä ole tarkoitus moittia levottomia lapsia tai niiden vanhempia, joten lukisitko ihan loppuun asti kiitos.👍   Olen hyvin hyvin monta kertaa pohtinut, kuinka paljon lasten keskittymisongelmista ja levottomuudesta on aikuisten ja ympäristön aikaan saamaa? Paljon on viime aikoina myös puhuttu somen vaikutuksista jo ennestään levottomiin lapsiin, mitä olen kyllä jo uumoillut melko pitkän aikaa. Alkaa olla oikeastaan jo ihan normaalia, että esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa lapset hyörivät ja pyörivät miten sattuu, eivätkä pysty olemaan hetkeäkään paikoillaan. Myös kotona lapset ovat levottomia eivätkä osaa keskittyä tekemään oikein mitään kovin pitkäkestoisesti ja vanhempia ärsyttää kun lapset poukkoilevat ympäriinsä ja rähinöivät keskenään. Herkkähermostoisen...

      "Äiti" Äideille suunnatuissa ohjeissa käsketään ottaa omaa aikaa: Kun äiti voi hyvin, niin koko perhe voi hyvin. Kukaan ei kuitenkaan sano, mikä olikaan tässä suosituksessa se tuntimäärä, jonka äiti voi ottaa sitä omaa aikaa? Useammassakin Supernanny-jaksossa toisten eteen raatavaa äitiä on käsketty menemään puoleksi tunniksi kampaajalle, jonka jälkeen äiti on kuin uudestisyntynyt. Toki voi ollakin. Jollekin äidille voi riittää aivan hyvin, että saa pari kertaa viikossa käydä lenkillä tai jumpassa, eikä kaipaakaan sen enempää. Se, mikä kenellekin on sitä omaa aikaa, ja kuinka paljon sitä tarvitsee, on kyllä hyvin suhteellinen käsite. Valitettavasti minulle ei riitä puoli tuntia hierojalla. Oman ajan tarve on hyvin paljon suurempi ja sen täytyy olla nimenomaan sitä OMAA aikaa, johon ei liity ylimääräisiä koukeroita ja sosiaalisia vaatimuksia. Hieronta toki on itsessään rentouttavaa, mutta kaikkine muine oheistoimintoineen melko väsyttävää. Eikä siis välttämä...