Lelutornin tähystäjät

Kun menen markettiin ostamaan lapselle kenkiä, vastassa on kaksi käytävää: tyttöjen kengät ja poikien kengät. Kun menen vaatekauppaan, vastassa on tyttöjen ja poikien osastot. Okei, tosi kiva, että tytön tai pojan äiti löytää helposti etsimänsä, mutta valitettavasti olen todennut, että en aina löydä. Varsinkin kun pojat olivat vielä vauvoja, tuskailin monesti kaupassa sitä, että poikien osastolla on pelkkää sinistä ja mustaa ja harmaata. Tykkään väreistä ja haluan myös pukea poikani vaatteisiin, jotka näyttävät lasten vaatteilta eikä siltä, että ollaan menossa hautajaisiin. Usein jouduin kääntymään kohti tyttöjen osastoa ja sieltä löytyikin usein punaista, oranssia, keltaista. Tyttöjen osastolla oli myös usein kivoja sukkia, muutakin kuin niitä paloautoja ja mörköjä ja ne kelpasivat tuolloin vielä mainiosti. Pojat eivät ole koskaan pitäneet supersankareista, rekka-autoista ja dinosauruksista, eivätkä pidä vieläkään. Edelleen tarkistan poikien osaston jälkeen myös tyttöjen osaston. ...

  On ihanaa, kun illat pimenevät ja saa fiilistellä ja tunnelmoida jouluvalojen kanssa. Led-kynttilät kaivoin esille jo aikapäiviä sitten (normikynttilät saavat aikaan ihan liikaa stressiä) ja nyt alkaa muutenkin olla kaikki valot paikoillaan. Vaikka muuten pidänkin räiskyvästä ja värikkäästä sisustuksesta, jouluvalojen on oltava harmoniset ja ennen kaikkea tunnelmalliset. Minua hieman häiritsee olohuoneen sarjan aavistuksen kalsea sävy, mutta koska en ole tähän mennessä löytänyt vielä sopivan lämmintä sävyä juuri tähän verhotankoon sopivana sarjana, niin koitan sietää sitä. Joulukuusen valojen kanssa se muodostaa ihan hyvän kombon, mutta yksinään se on aavistuksen liian kirkas ja kylmä. Kynttelikkö sen sijaan tuo keittiöön niin täydellisen sopivan valon, että voisin pitää sitä siinä sen vuoksi pidempäänkin. Kuitenkin tuntuu, että kynttelikkö loka- tai helmikuussa tuntuu jo pikkuisen liioittelulta. En voi sietää mitään vilkkuvaa tai liikkuvaa valoa. Ne saavat aikaan oikeasti huo...