Lelutornin tähystäjät

Parisuhde, rakastuminen ja ylipäätään ne asiat, jotka vetävät eri ihmisiä puoleensa, ovat varsin kiinnostavia ilmiöitä. Koska jokainen tyyppi on yksilö, jokainen kohtaaminen ja jokainen keskinäinen vuorovaikutustilanne on erilainen ja ainutlaatuinen. Siten tietysti myös parisuhde. Kaiken maailman parisuhde-oppaita on niin pilvin pimein, mutta kukaan ei osaa antaa mitään yhtä toimivaa mallia tai ohjetta, joka toimisi. Kun kaksi hyvin ainutlaatuisilla piirteillä ja niiden sekasotkuyhdistelmillä rakennettua tyyppiä laitetaan yhteen, syntyy aina jotain mielenkiintoista: toisesta kohdasta hiertää ja hankaa, toisesta voi syntyä niin kovaa vetovoimaa ja viehätystä. Ei voi sanoa, millaiset temperamentti- ja persoonallisuuspiirteet sopivat yhteen ja millaiset eivät, vaan yksilöt ratkaisevat. Täysin päinvastaiset tyypit voivat todellakin täydentää toisiaan, mutta tietynlaiset eroavaisuudet voivat työntää heitä erilleen. Samanlaiset tyypit ymmärtävät toisiaan jo pelkästä katseesta, mutta toisa...

 

  Lelutornin huipulta näkyy monenlaista: toisia ihmisiä, toisia perheitä, ympäröivä maailma, joka välillä tuntuu hieman monimutkaiselta. Tornissa maailmaa tarkastelee kaksi äitiä, joiden kiikareissa on hyvin erityisherkät ja introvertit linssit. Mukana touhuissa roikkuu kolme pientä poikaa, jotka tuovat arkeen monenlaista ajattelemisen aihetta: kasvatus, koulutus, päivähoito, temperamentti, persoonallisuus, herkkyys, ujous, sosiaalisuus. Lapsiperhearki värittää vahvasti kiikarointiamme, iloineen ja haasteineen, sotkuineen ja jalkapohjan alla rouskuvine autoineen ja legopalikoineen. Kunpa erityisherkän elämä olisikin rauhallista teen juontia puutarhassa, syvällisiä pohdintoja ja seesteisiä auringonlaskuja! Lapsiperheessä se tuntuu olevan usein hampaiden kiristelyä, kuulokkeita, piiloon ryömimistä, sekavia ajatuksia ja päiväunia. Lepäisin jos ehtisin, ajattelisin jos olisi aikaa ajatella lause loppuun. Tekisin töitä, jos olisi töitä, mihin kykenen. Arki on pyykkivuoria, hajallaan...