Lelutornin tähystäjät

Miten voikin olla niin ylivoimaisen vaikeaa tarttua puhelimeen ja soittaa? Asiaa vetkuttaa ja vatkuttaa niin kauan että alkaa jo hävettää, ja kun asian saa viimein toimitettua, tuntuu kuin isokin stressilasti poistuisi hartioilta. Onko sitä oikeasti näin palikka?! Takuulla en ole ainoa, joka pelkää puhelinta, vaan tiedän lukuisia muitakin, joiden mielestä puhelimessa puhuminen on aivan kammottavaa. Puhelin, tuo ihastuksen ja vihastuksen väline! Miten ihanaa onkaan naputella viestejä ja sähköposteja, selata somea ja tsekkailla toisten kuulumisia pienen välimatkan päästä, turvallisesti omalta kotisohvalta. Hoidan kaikki asiani netissä niin pitkälle kuin mahdollista, kaikkia mahdollisia sähköisiä yhteydenpitokanavia pitkin. Kaikki juoksevat paperiasiatkin hoituvat onneksi nykyisin niin helposti parilla klikkauksella. Kaikki kampaamot ja muut hoitolat valitsen mieluiten sillä periaatteella, että niihin voi varata ajan sähköisesti. Inhoan kaikkia tahoja, joissa nettiajanvaraus ei onnist...

Jos herkkä (ja vieläpä hyvin introvertti) ihminen etsii apua ongelmiinsa, sitä on hyvin vaikeaa saada. Ensinnäkin herkkyys (ja introversio) on edelleen erittäin surkeasti tunnettua, erityisesti lääketieteen ammattilaisten keskuudessa. Suurelle osalle psykologeista ja psykiatreista käsite on edelleen vieras, vaikka tietoa olisi kyllä jo jonkin verran saatavilla. Ja vaikka tietoa olisi, sitä on mahdotonta soveltaa käytäntöön ilman, että on itse samanlainen. Toiseksi, apua voi olla hyvin vaikea lähteä pyytämään, koska jos ammattilaisella ei ole sanoja asioille, usein niitä ei ole avuntarvitsijalla itselläänkään. Ongelmaksi muodostuu myös avunsaamisen kanavat, joihin tässä nyt erityisesti paneudun. Herkkyys-tutkimuksen kotimainen pioneeri, Sylvi-Sanni Manninen kirjoittaa kirjassaan Outolintu, erilainen , miten herkkä väri-ihminen voikin apua hakiessaan kohdata ” perusteellisella koulutuksella hankitun, syväjäädytetyn teoriapaketin ”, jolla ei ole oikeasti mitään kosketusta herkkänä i...