Lelutornin tähystäjät

    Luin Hesarin kesäliitteestä jutun , jossa toimittaja oli kokeillut hiljaisuuden retriittiä viikonlopun ajan ja pitänyt siitä kovin, vaikka alkuun olikin ollut epäilevällä kannalla. Olen myös herkkyysryhmissä pyöriessäni törmäillyt näihin hiljentymisviikonloppuihin ja muihin meditaatio- / mindfulness – harjoituksiin melko usein. Niistä on varmasti paljon apua, jos pää on tällainen vuoristoratasirkus kuin monilla erityisherkillä on, mutta aloin pohtia, mitenhän minun kohdallani kävisi? En ole koskaan tällaiseen osallistunut, harjoituksia tehnyt kyllä omatoimisesti, mutta jostain syystä ajatus tuntuu pelkästään ahdistavalta, ei rauhoittavalta. En tiedä, ehkä hiljaisuus tekisikin hyvää surraaville aivoilleni, mutta tässä muutamia näkökohtia, miksi en koe tällaista miellyttävänä. Olen ymmärtänyt, että hiljaisuuden on tarkoitus auttaa keskittymään hetkeen, omiin tuntemuksiin ja ajatuksiin. Kiireisen suorittamisarjen sijasta moni kaipaa aikaa ajatella lauseet loppuun ja kaive...

  Jokainen tietää, mikä on korvamato: laulu, joka soi lakkaamatta päässä. Optimaalinen viritystila sen sijaan voi olla vähän oudompi käsite.   Tiivistetysti sanottuna optimaalinen viritystila tarkoittaa tilaa, jossa henkilö pystyy toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Herkän introverttiäidin kohdalla tämä tarkoittaa useimmiten kohtalaisen rauhallista, meluvapaata ympäristöä, jossa ei ole liikaa päällekäyviä ärsykkeitä eikä uteliaita ihmisiä. Tällöin ajatusprosessi sujuu luontevasti ja etenee ilman suurempia sekasotkuja, olo on rauhallinen ja rentoutunut. Yksinkertaisesti kaikki pelittää sujuvasti ja hyvin. (Optimaalisesta viritystilasta löytyy tarkempaa määritelmää monesta herkkyyttä ja introverttiutta käsittelevästä kirjasta, joita löytyy kirjalistastamme.)   Oma optimaalinen viritystilani löytyy monesta paikasta, mutta muutama niistä on ylitse muiden. Ykkönen on auton etupenkki silloin kun mieheni ajaa autoa. Auton tasainen hurina ja pehmeä penkki takaavat sopiva...