Lelutornin tähystäjät

Viime vuosina on tullut käytyä harmittavan monissa hautajaisissa. Näitä tilaisuuksia riittäisi vähempikin, mutta valitettavasti ne eivät kysele ajankohtaa. Vaikka hautajaiset ovat raskaita tilaisuuksia itse kullekin, erityisherkälle ne ovat varsin omituisia kokemuksia. Niin myös monet muut iloisemmatkin juhlat, joissa on paljon ihmisiä ja joihin liittyy paljon tunteita. ”Tavalliselle” tallaajalle näissä tilaisuuksissa ei ole mitään omituista, mutta herkkikselle niissä on paljon sellaista, mitä muut eivät kerta kaikkiaan voi tajuta. Ilmiötä on hyvin vaikea selittää sellaiselle, joka ei koe asiaa samalla tavalla. Se liittyy hyvin voimakkaasti herkkyyteen tulkita ja imeä toisten tunnereaktioita. Hyvin monella erityisherkäksi itsensä mieltävällä on tällainen kokemus: he ikään kuin imevät toisten tunteita itseensä ja kokevat ne hyvin syvästi siitä huolimatta, olivatko ne alun perin omia vai eivät. Imuri toimii varsin hyvin pelkissä kaksin käytävissä keskusteluissa, mutta mitä enemmän po...

Joka puolella intoillaan koronarajoitusten poistumisesta: pääsee taas tapaamaan tuttuja, juhlimaan ja kokoontumaan. Introvertti on tästä kaikesta vähän hämmentynyt: juuri kun alkoi tottua tähän mukavan väljään olotilaan, niin ollaankin taas änkeämässä iholle kuin sillipurkissa konsanaan. Pitäisikö tästä nyt olla innoissaan vai ei? Mikä nyt sitten kenellekin on sitä ”normaalia”? Muistan hyvin tarkasti, miten kuulin koronaviruksesta ensimmäisen kerran. Istuin silmäpolin odotusaulassa ja katsoin aamu-uutisia. Niissä kerrottiin, että Kiinan Wuhanissa on tavattu jokin tuntematon virus, ja sairastuneita on 300. Joku asiantuntija naureskeli, että ei mitään hätää, se on ihan pikkujuttu vaan, eikä se missään tapauksessa tänne Suomeen tule. En tiedä miksi ajatus iski niin voimallisesti ja selkeästi, mutta teki melkein mieli nauraa ääneen: ” Uskokaa tai älkää, tästä tulee vielä TOSI ISO JUTTU .” Silti se yllätti laajuudellaan kaikki. Olin osannut odottaa sitä tuosta uutispätkästä lähtien, m...