Introvertit

Introvertti-aiheisia (ja muita yksinolosta tykkääviä tyyppejä koskevia) tekstejä löytyypi täältä:👍

- Loman jälkeinen loma kiitos! 

- Korona-konsertin ihanuuksia 

- MINÄ 

- Joulutunnelmia 

- Kaksoiskansalaisuuden haasteita

- Tietynlaisen yksilön vaatimus

- Introverttiäidin kerhokammotuksia 

- Epäkohtelias introvertti 

- Korvamato radioaalloilla (eli optimaalisesta viritystilasta) 

- Asennuspalvelusta päivää! 

- "Pitäiskö sut panna puhekouluun?" 

- Leirintäalue-elämää (eli onko karavaanari kaikkien kaveri?) 

-Epäaktiivinen introvertti 

-Paluu "normaaliin" (Voi pahus!) 

 

Lisää tekstejä löytyy linkitettyinä toisiin sivuihin, kuten koulu- ja työelämään liittyen.  👍

 

MILLAINEN ON INTROVERTTI? 

Jos ihmisiä pyydetään määrittelemään introvertti henkilö, saa vastauksena usein negatiivissävyisen
määrittelyn, jossa voivat korostua esimerkiksi hiljaisuus, vetäytyvyys, eristäytyminen, etäisyys,
riskien välttäminen sekä turvallisuushakuisuus. Introverttiuteen liitetään helposti myös
mukautuvuus, tylsyys, harmaus, värittömyys ja kömpelyys. Ekstroverteilla vastaava määrittely
liitetään kuitenkin helposti esimerkiksi välittömyyteen, johtamiskykyyn ja sosiaalisiin taitoihin,
sosiaalisuuteen, vakuuttavuuteen, itsevarmuuteen, rentouteen ja huolettomuuteen. Arjen
kielenkäytössä käsitteet introvertti ja ekstrovertti ovatkin saaneet täysin uusia merkityksiä. Ne
sisältävät usein paljon sellaista, mikä ei liity niiden tieteelliseen, alkuperäiseen määritelmään.
Yksilöä kuvaillaan hyvin pitkälti hänen käytöksensä perusteella, vaikka käytöksen määrittely ei ole
ollut alun perin psykologisessa keskustelussa millään tavalla oleellista.

Keskeisin ero introvertin ja ekstrovertin välillä on biologinen. Taustalla on aivojen ja
keskushermoston erilainen viritystila. Introvertilla viritystila on alkujaan korkea, joten he eivät
tarvitse optimaalisen tasapainon saavuttamiseen kovinkaan paljon stimulaatiota ympäristöstään.
Ekstrovertilla viritystila sen sijaan on luonnollisesti matala, jolloin hänen on saatava stimulaatiota
nimenomaan ympäristöstään. Käyttäytymisellä molemmat säätelevät viritystilaansa: introvertti vetäytyy liiasta stimulaatiosta, ekstrovertti lähestyy ja etsii sitä. Eron voi tiivistää seuraavasti:
”Introvertin stimulaatio löytyy oman pään sisältä, ekstrovertti tarvitsee sen nostamiseen ulkomaailman apua” (Keltikangas-Järvinen, 2019, 189).

Eysenckin 1940-luvulla laatimaa teoriaa ekstroversiosta on pidetty introversio-ekstroversio-
tutkimuksen tukipilarina. Eysenckin mukaan ekstroversio ei ole yksi ominaisuus, vaan kimppu
erilaisia piirteitä, joiden on todettu usein esiintyvän yhdessä. Kaikki piirteet eivät esiinny yhtä aikaa eivätkä yhtä voimakkaina, mutta piirteiden välillä on voimakas korrelaatio. Ekstroversio on siis jatkumo, jonka toisessa päässä piirteet esiintyvät vahvoina, toisessa päässä heikkoina tai ne puuttuvat kokonaan. Matalaa ekstroversiota voidaan nimittää myös introversioksi. Eysenck ei itse käyttänyt tutkimuksissaan lainkaan introversion käsitettä, sillä introversio ikään kuin määritellään aina ekstroversion kautta. Kyseessä eivät ole laadullisesti eri ominaisuudet, vaan introversio on vain jatkumon toinen ääripää. Suomessa käytetään ekstroversion tilalla usein käsitettä ulospäinsuuntautuneisuus, mutta se on huono kuvaamaan kattavasti niitä sisältöjä, joihin Eysenck
teoriassaan päätyi. Esimerkiksi vakuuttavuus ja jämäkkyys eivät edellytä millään tavoin varsinaista
ulospäinsuuntautuneisuutta.

Myös Carl Jung oli jo 1920-luvulla määritellyt omassa teoriassaan introversion ja ekstroversion käsitteitä, joissa hän kuvaili niitä persoonallisuuden keskeisiksi rakenteiksi. Hänen mukaansa introvertteja kiehtoo erityisesti mielen sisäinen maailma, ajatukset ja tunteet, ekstrovertteja sen sijaan ulkoinen elämä ihmisten ja toiminnan parissa. Myös hänen teoriassaan näkyy introverttien tarve latautua yksin, kun ekstrovertit puolestaan tarvitsevat ”lisälatausta” ihmisten parista. Esimerkiksi paljon käytetty Myers-Briggs-persoonallisuustesti perustuu Jungin näkemyksiin persoonallisuudesta. Jung ei teoriassaan arvottanut kumpaakaan tyyppiä toista paremmaksi. Hänen mukaansa tyypit täydensivät erinomaisesti toisiaan. Yhteistä näille kaikille erilaisille määritelmille on se, kuinka paljon eri yksilöt tarvitsevat ulkoista stimulaatiota toimiakseen parhaiten.

Ei ole olemassa puhdasta introverttia tai ekstroverttia, sillä riittävät erot tulevat esiin ainoastaan käyrän ääripäissä. Äärimmäisen harva henkilö täyttää kaikki ääripään piirteet. Jatkumossa ei myöskään ole kohtaa, jossa introversio alkaa ja jossa ekstroversio päättyy. Suurin osa ihmisistä asettuu käyrällä Gaussin käyrän mukaisesti keskelle ja tai johonkin sen lähimaastoon. Näistä henkilöistä, joissa on sekä intro- että ekstrovertin piirteitä, kutsutaan ambiverteiksi. Jos henkilöt jaettaisiin ryhmiin pelkästään intro- tai ekstroversion perusteella, ryhmien välillä olevat erot vaikuttaisivat hyvin suurilta. Jatkumolta poimituilla henkilöillä voi olla todellisuudessa kuitenkin hyvin vähän eroa. Kahden introvertin välillä erot voivat olla paljon suuremmat kuin intro- ja ekstrovertin.

Kuvitellaan, että vain ekstrovertit ovat sosiaalisia, introvertit eivät. Tämä ei pidä paikkaansa. Ekstroverttius on täysin eri temperamenttipiirre kuin sosiaalisuus, vaikka ne esiintyvätkin hyvin usein yhdessä. Introvertti voi aivan hyvin olla sosiaalinen ja pitää ihmiskontakteista paljonkin. Hän voi olla hyvinkin aktiivinen ja kiinnostunut toisista ihmisistä. Liiallinen stimulaatio nostaa kuitenkin viritystilaa liiaksi, jolloin vuorovaikutus muuttuu nautinnon sijaan helposti stressiksi. Ekstrovertti ei välttämättä rakasta ihmisiä mitenkään yltiöpäisesti, mutta hän ei pärjää ilman toisten ihmisten tuottamaa stimulaatiota.

Ulkoisesta käytöksestä ei voi siis päätellä, onko henkilö intro- vai ekstrovertti. Ekstrovertti tyyppi voi esimerkiksi jossain tilanteessa vaikuttaa paljon rauhallisemmalta kuin introvertti toverinsa. Määrittely voi olla henkilölle itselleenkin hyvin vaikeaa. Onkin siis yleinen väärinkäsitys, että ihmisiä voitaisiin oikeastaan edes luokitella intro- ja ekstrovertteihin tai edes määritellä heitä niiden mukaan. Introversiosta ja ekstroversiosta puhuttaessa puhutaankin siis yleisistä lainalaisuuksista, ilmiöistä, joissa on yhteisiä asioita. Luokittelu kelpaa ainoastaan kertomaan, millaisia persoonallisuuden ominaisuuksia ihmisessä on, miten ne liittyvät toisiinsa ja mitä niistä voi seurata. Ihminen on hyvin monimutkainen yksilö: temperamenttipiirteet sekä niiden erilaiset laadulliset erot, muut persoonallisuustekijät ja ihmisen omat kokemukset muodostavat yhdessä lukemattoman määrän erilaisia variaatioita. Yhden piirteen tai ominaisuuden kuvaileminen ei kerro ihmisestä vielä mitään, vaan piirteiden merkitys määräytyy kokonaisuudesta, eli siitä, minkä muiden piirteiden kanssa kyseinen piirre esiintyy.

Lähteinä on käytetty teoksia:

Keltikangas-Järvinen, L. (2019). Ujot ja introvertit.
Löhken, S. (2018). Introverteissa on voimaa! Miten introvertti pärjää ekstroverttien maailmassa?
Cain, S. (2012). Hiljaiset – Introverttien manifesti.

KAKSI INTROVERTTIÄ?

ANNA:

Minua miellyttää lähes kaikissa ilmiöissä niiden sijoittaminen janalle. Jana-ajatuksessa on jotakin varsin rauhoittavaa ja kannustavaa, joka lisäksi auttaa ymmärtämään itse ilmiötä paremmin. Näin on myös introvertti- ekstroverttikäsiteparin kohdalla. Janalla on huojentavaa, ettei ole pakko määritellä itseään kuuluvaksi aina pysyvästi tiettyyn pisteeseen. Kotona ja tuttujen ihmisten keskellä saatan vaikuttaa hyvinkin ektrovertiltä, kun taas uudessa ympäristössä uusien ihmisten parissa piste liikahtaa vahvasti aivan janan introverttipäätyyn, jopa ylikin. Aamuisin minun pitää saada olla introvertti, kun taas iltaisin iltavirkkuna on usein pakottava tarve päästä keskustelmaan ja pohtimaan asioita jonkun kanssa. Onneksi poikani on myös vahvasti iltaekstrovertti, nukkumaan mennessä on ihana pohtia yhdessä maailman ilmiöitä. 

Uskoisin, että täytän aika hyvin ambivertin määritelmän. Minusta ihmiset ovat ihanan kiinnostavia. On maailman parasta kuunnella tai lukea ihmisten elämäntarinoita ja vaihtaa ajatuksia joko itselle tutusta tai täysin vieraasta aiheesta. Vuorovaikutus voi olla hyvinkin intensiivistä ja yhden leikkipuistokäynnin aikana on saatettu käsitellä uskomaton määrä asioita. Arkipäivän keveillä keskusteluillakin on paikkansa,mutta ehdottomasti antoisinta on sukeltaa suoraan syvään päähän. 

Juuri tämä intensiivisyys on ehkä yksi avainsanoista. Koska kohtaamiset kokee niin vivaihteikkaina ja virikkeellisinä, niiden jälkeen on pakko levätä yksin ja nollata tilannetta jälleen sopivan neutraalille tasolle. Suurten juhlien jälkeen "toipuminen" saattaa vaatia useiden päivien ajan oman tavallisen vireystilan palauttelua. Sama tapahtuu toisinpäin. Jos on ollut koti- tai etäpäivä yksin, omat ajatukset alkavat kuormittaa liikaa ja on pakko tasapainottaa viriketasoa esimerkiksi liikkumalla tai juttelemalla. Haastavaa on, että sopivan vireystilan etsiminen on jatkuvaa, viriketaso saattaa muuttua suuntaan ja toiseen päivän aikana. Muistan lukeneeni, että introvertin ja ekstrovertin erottaa ennen kaikkea siitä, millä tavalla he elpyvät ja lepäävät. Latautuuko akut ja palaako vireystila kohdilleen yksin vai toisten kanssa?

LAURA:

Olin törmännyt introvertti-ekstrovertti -käsitteisiin jo opiskeluaikana, mutta en silloin osannut vielä yhdistää niitä itseeni. Vasta paljon myöhemmin, kun äitiyslomilta olisi pitänyt lähteä pyrkimään takaisin työelämään, aloin pohtia, mistä johtuu se loputon väsymys ihmissuhteissa ja miksei tästä maailmasta löydy sellaista työpaikkaa, jossa voisin olla aidosti oma itseni. Tuntui hirveän vaikealta lähteä kotoa omien seinien suojasta ihmisten ilmoille, hakemaan työpaikkoja, joista en oikeasti ollut kiinnostunut, ja joissa tuntui, että en mitenkään jaksaisi olla. Samaan aikaan aloin pohtia myös sitä,
miksi kotona oleminen oli niin kuluttavaa, miksi kaipasin koko ajan omaa aikaa, jota tuntui olevan koko ajan liian vähän. Halusin olla yksin, halusin miettiä rauhassa ajatukseni loppuun. Olinko ihan
outo äiti, kun mietin tällaisia?

Aloin pohtia tätä ristiriitaa ja törmäsin Jonkmanin teokseen Introvertit -työpaikan hiljainen vallankumous. Tästä kirjasta lähti oikeastaan avautumaan koko solmu: tajusin, että tämä henkilö puhuu nyt juuri minusta, ja siitä, miksi en jaksa kaiken maailman turhaa kotkotusta ja vätkytystä,jossa omasta mielestäni ei ole mitään mieltä. En jaksa istua kahvihuoneessa turisemassa, vaan haluan tehdä työni yksin suljettujen ovien takana. Tajusin myös, miksi lapsissa 24/7 kiinni oleminen oli ollut niin uuvuttavaa. En ollut saanut todellakaan niin paljon latautumisaikaa, kuin olisin oikeasti tarvinnut. Kun ymmärsin tämän, olin paljon helpompi hengittää: ehkä en olekaan niin outo, vaan elämäni kaipaa jonkinlaista uudelleenjärjestelyä voidakseni hyvin. Ehkä minun ei olekaan mikään pakko hakea asiantuntijatehtäviin, joihin koulutuksemme painostaa? Ehkä ei ole pakko jaksaa olla sosiaalinen ja koko ajan toisten saatavilla? Ehkä minulla onkin lupa hengittää välillä ihan yksin?

Aloitin avoimen yliopiston Työ- ja organisaatiopsykologian opinnot, joista nautin täysin
siemauksin. Sain tehdä asioita yksin kotona omassa tahdissani. Tajusin, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä. Istua, lukea ja kirjoittaa. Yksin. Samalla jäi aikaa lukea lisää introverttikirjoja,kahlasin niitä sivutolkulla ja jokaisesta löysin itseni. Keltikangas-Järvinen on suuri idolini, hän on puolustanut meitä jo pitkään: meitäkin tarvitaan! Tällainen olen, ja se on ihan ok. Myös mieheni kiinnostui aiheesta ja tajusi olevansa itsekin hyvin introvertti. Oli helpompi ymmärtää myös toista, myös lapsia ja kaikkia ihmissuhteita paljon paremmin, kun ymmärsi jutun juonen. Olemme vain temperamentiltamme erilaisia, tai joskus liiankin samanlaisia. Aloin samalla lukea myös erityisherkkyydestä, jolloin lähti avautumaan myös lisää asioita itsestäni.

Helpottavinta oli huomata, että en ole ainoa outo, enkä sittenkään mitenkään vääränlainen. En vain sovi siihen muottiin, johon olisi survouduttava, jos haluaa menestyä ja pärjätä tässä yhteiskunnassa, erityisesti työelämässä. Työpaikkailmoitukset ovat todella karua luettavaa: En ole sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut myyntitykki ja verkostoituja, en ole someaktiivi, en rakasta biletystä ja draamaa. En selviäisi päivääkään asiakaspalvelutyössä stressaantumatta. Väsyn liiallisista sosiaalisista kontakteista, uuvun totaalisesti, jos en saa olla välillä yksin. Haluan istua kotona ja kutoa villasukkaa, lukea, olla hiljaa ja miettiä asioita. Nyt minulla on sille halulle nimi, ja lupa olla sellainen. Olen hyvin voimakkaasti introvertti, ja ylpeä siitä.