Lelutornin tähystäjät

Joulukuu on lapsiperheissä kiireistä aikaa, niin myös meillä. Pojat kihisevät jännityksestä ja kiipeilevät seinille, kun ei millään malta odottaa joulupukkia! Kalenterien tuottama jännitys on pikkuhiljaa karissut homman rutinoituessa, mutta nyt jouluaaton jännitys alkaa olla niin käsinkosketeltava, että melkein äitiäkin hirvittää. Sieltä se joulu kuitenkin tulee, nopeammin kuin uskoisikaan. Jännitystä elämään on tuonut myös koko syksyn kestänyt flunssakierre molemmissa talouksissa: olemme NIIIN kypsiä tähän sairasteluun! Juuri tälläkin hetkellä molemmissa huusholleissa on sairastapauksia. Olemme yrittäneet järjestää yhteistä synttärituokiota elokuussa täytettyjen vuosien kunniaksi, mutta emme ole sitä vieläkään onnistuneet tekemään. Asumme sentään aika lähellä toisiamme, mutta jokaisen yrityksen on torpannut jomman kumman perheen yksittäisen tai useamman jäsenen sairastuminen tai muu mahdollinen korona-altistus. Tähän sairastelusoppaan kun lisätään meidän molempien (ja myös puolisoiden...

              Erityisherkällä tunteita ja ajateltavaa riittää ihan perus arkipäivällekin jo niin paljon, että jouluna päälle käy varsinainen tunne- ja ajatusähky. Jouluna kaipaisi rauhoittumista, rentouttavia glögilasillisia hyvässä seurassa, kynttilöitä ja kuusen tuoksua. Mieleen nousee nostalgisia muistoja omista lapsuuden jouluista, läheisistä ihmisistä ja niistä asioista, joista itse kullekin joulu muodostuu. Maku- ja hajumuistoista, tunnelmasta ja fiiliksestä. Siitä kutkuttavasta tunteesta, kun joulu on ihan kohta ovella. Joulupukin ja lahjojen odotus, vielä avaamattomat lahjat ja innostus siitä, mitä toiset pitävät omista lahjoista. Jokaiselle joulu voi olla hieman erilainen, mutta varmasti yhteistä monille on se ihana odotuksen tunne, pieni kipristely mahanpohjassa vielä aikuisenakin. On niin paljon erilaisia tunteita, iloa, surua, haikeutta ja innostusta. Ne kaikki pyörivät ja hyörivät, vievät pahimmillaan yöu...

Olimme siskoni kanssa kuuntelemassa joulukonserttia, joka järjestettiin kirkossa. Koska voimassa ovat tiukentuneet korona-ohjeistukset, paikalla suositeltiin käytettävän maskia ja pitämään riittävät turvaetäisyydet. En muutenkaan kuljeksi ylenmäärin ihmisjoukoissa ja tällä hetkellä välttelen niitä muutenkin aktiivisesti, mutta oletin, että konserttiin voi suhteellisen turvallisin mielin mennä: istutaanhan siellä kohtalaisen pitkien etäisyyksien päässä eikä tarvitse olla toisten kuulijoiden kanssa erityisemmin missään vuorovaikutuksessa. Olen käynyt syksyllä teatterissa ja siellä turvatoimet olivat jo silloin sen verran järeää mallia, että tuntui kyllä varsin turvalliselta istua keskellä puolityhjää penkkiriviä. Voi mikä onni ja autuus! Tällaiselle introvertille, jonka sosiaalinen reviiri on kohtalaisen laajaa sorttia (eli joka inhoaa sitä, että joku tuntematon on minussa kylki kyljessä tai kiinni niskassa), oli valtavan ihanaa istua penkissä, jossa istui meidän lisäksi vain kaksi muu...

  On ihanaa, kun illat pimenevät ja saa fiilistellä ja tunnelmoida jouluvalojen kanssa. Led-kynttilät kaivoin esille jo aikapäiviä sitten (normikynttilät saavat aikaan ihan liikaa stressiä) ja nyt alkaa muutenkin olla kaikki valot paikoillaan. Vaikka muuten pidänkin räiskyvästä ja värikkäästä sisustuksesta, jouluvalojen on oltava harmoniset ja ennen kaikkea tunnelmalliset. Minua hieman häiritsee olohuoneen sarjan aavistuksen kalsea sävy, mutta koska en ole tähän mennessä löytänyt vielä sopivan lämmintä sävyä juuri tähän verhotankoon sopivana sarjana, niin koitan sietää sitä. Joulukuusen valojen kanssa se muodostaa ihan hyvän kombon, mutta yksinään se on aavistuksen liian kirkas ja kylmä. Kynttelikkö sen sijaan tuo keittiöön niin täydellisen sopivan valon, että voisin pitää sitä siinä sen vuoksi pidempäänkin. Kuitenkin tuntuu, että kynttelikkö loka- tai helmikuussa tuntuu jo pikkuisen liioittelulta. En voi sietää mitään vilkkuvaa tai liikkuvaa valoa. Ne saavat aikaan oikeasti huo...