Lelutornin tähystäjät

  Näin herkkis-äidille ruokailu voi aiheuttaa yllättävän monenlaista haastetta. Usein nolottaa, että aikuinen ihminen on näin ”nirso”. Vielä kun perheessä sattuu olemaan muitakin tahattomasti valikoivia ruokailijoita, joudutaankin viikon ruokalistaa miettimään melko ankaralla kädellä.  Etenkin nuorempi lapsi pistelee poskeensa melkein mitä vain, päiväkodissakin kelpaa usein myös se uutuustuote, mikä ei muille lapsille maistu. Kun menen hakemaan lasta päiväkodista, kuulen melkein päivittäin, että poika on syönyt kaksi tai kolme annosta. En tiedä mihin mahaan hän ruokaa syö, sillä housut pysyvät nippanappa jalassa. Ainoa, mitä hän inhoaa, on soppaklöntit ja päiväkodin maidoton limajugurtti. Myös mieheni syö käytännössä ihan mitä vaan. Vaikka ruoka olisi kuinka pahaa, se menee kyllä alas ja vähän sitkeämpikin lihanpala sujahtaa sujuvasti mahaan saakka. Hänelle ei ole ongelma kokeilla uutuusmakuja. Vanhempi poika on perinyt selkeästi minun geenejäni myös ruokailun suhteen. Hän...

Olen aina ajatellut, että hajuaistini suhteen en ole mitenkään erikoinen, vaan kaikki muutkin ovat jokseenkin samanlaisia. Ihmettelin toki usein, miksi toiset eivät tuntuneet reagoivan yhtä voimakkaasti niihin hajuihin ja tuoksuihin, jotka tuntuivat menevät itselläni aivoihin asti. Mikään ei ollut niin kamalaa kuin se, että minut raahattiin johonkin nuotiolle ja sen jälkeen sain viikkotolkulla haistella savunhajuista takkia. Yäk. Eikä lähtenyt, vaikka kuinka yritti tuulettaa. Toisia ei häirinnyt pätkääkään. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, kävi monesti hyvinkin selväksi, että joko minulla on todella omalaatuinen hajuaisti, tai miehelläni aivan käsittämättömän huono. Aloin veikkailla ensimmäistä, sillä vaikutti siltä, että suurin osa kallistui mieheni kanssa mielipiteissään samaan suuntaan. Saatoin suurin piirtein kiemurrella tuskasta samaan aikaan kun toinen ei edes huomannut mitään hajua. No mikä täällä nyt muka taas haisee? En ole hajusteallerginen, enkä hajusteyliherkkä dia...

    Varsinkin tähän aikaan "kun-saisi-olla-jo-kunnollinen-talvi" ärsyttää todella paljon se, että ulkoilla muka pitäisi, vaikka räntää rätkyttäisi naamaan. Päiväkodin teemoihin kuuluu, että ulkoilemme säällä kuin säällä ja myös koulumaailman puolelta lykkää jatkuvasti uutista, miten lapsia pitäisi laittaa sinne ulos liikkumaan ja leikkimään. Onhan lapsella varmasti säänmukainen vaatetus? No tottakai! Ymmärrän, että lapsen on terveellistä liikkua ja leikkiä, mutta en ole koskaan tajunnut, miksi sitä pitäisi tehdä väkisin säällä kuin säällä. ”Ulkoilu on vain pukeutumiskysymys!” Niin on, ja siksi se onkin joskus niin vastenmielistä. Lapsuudesta kyllä muistan, että ulkoilu ei juurikaan katsonut säätilaa: leikittiin silloin kun leikittiin ja ryömittiin kuralätäköissä ja ties missä kurahousut ja kurakamppeet päällä. Mutta mitä isommaksi tulin, sitä enemmän aloin inhota ulkoilua. Lenkkeily on aina kuulunut ohjelmistooni, se on oikeastaan kesäisin tapahtuvan pyöräilyn lisäksi ain...