Paluu "normaaliin" (Voi pahus!)
Joka puolella intoillaan koronarajoitusten poistumisesta: pääsee taas tapaamaan tuttuja, juhlimaan ja kokoontumaan. Introvertti on tästä kaikesta vähän hämmentynyt: juuri kun alkoi tottua tähän mukavan väljään olotilaan, niin ollaankin taas änkeämässä iholle kuin sillipurkissa konsanaan. Pitäisikö tästä nyt olla innoissaan vai ei? Mikä nyt sitten kenellekin on sitä ”normaalia”? Muistan hyvin tarkasti, miten kuulin koronaviruksesta ensimmäisen kerran. Istuin silmäpolin odotusaulassa ja katsoin aamu-uutisia. Niissä kerrottiin, että Kiinan Wuhanissa on tavattu jokin tuntematon virus, ja sairastuneita on 300. Joku asiantuntija naureskeli, että ei mitään hätää, se on ihan pikkujuttu vaan, eikä se missään tapauksessa tänne Suomeen tule. En tiedä miksi ajatus iski niin voimallisesti ja selkeästi, mutta teki melkein mieli nauraa ääneen: ” Uskokaa tai älkää, tästä tulee vielä TOSI ISO JUTTU .” Silti se yllätti laajuudellaan kaikki. Olin osannut odottaa sitä tuosta uutispätkästä lähtien, m...