Lelutornin tähystäjät

  Onhan tämä ihan sairasta hommaa, kirjaimellisesti! Tuskin olemme myöskään tämän kanssa yksin: veikkaan että melko moni äiti on repinyt useampia hiustukkoja päästään erityisesti tänä syksynä ja talvena. Lapset ovat ihan jatkuvalla syötöllä sairaana! Kun yhdellä helpottaa, toinen aloittaa. Ihan jatkuva kierre, jolle ei loppua näy. Mauri Kunnaksen kirjassa Joulupukki ja noitarumpu shamaani taikoo seuraavan loitsun: ”Nuha, kuume, flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti! Häivy, jätä Pukki-polo, anna hälle hyvä olo, etsi tauti toinen kolo!” Tämä mantra on ollut monesti mielessä, kun olen jälleen kerran kantanut lapselle lisää räkäpaperia   ja pessyt omia käsiä rystyset ruvella. En ymmärrä, mistä kaikki virukset yhtäkkiä ovat löytäneet tiensä meille! Onhan niitä ollut liikkeellä aina, mutta tuntuu että tänä talvena oikein erityisen runsaasti. Ihan kuin kaikki pöpöt olisivat odottaneet kaikkien sulkujen loppumista kieli pitkällä ja oikein villiintyneet, kun hetkeksi a...

Joka puolella intoillaan koronarajoitusten poistumisesta: pääsee taas tapaamaan tuttuja, juhlimaan ja kokoontumaan. Introvertti on tästä kaikesta vähän hämmentynyt: juuri kun alkoi tottua tähän mukavan väljään olotilaan, niin ollaankin taas änkeämässä iholle kuin sillipurkissa konsanaan. Pitäisikö tästä nyt olla innoissaan vai ei? Mikä nyt sitten kenellekin on sitä ”normaalia”? Muistan hyvin tarkasti, miten kuulin koronaviruksesta ensimmäisen kerran. Istuin silmäpolin odotusaulassa ja katsoin aamu-uutisia. Niissä kerrottiin, että Kiinan Wuhanissa on tavattu jokin tuntematon virus, ja sairastuneita on 300. Joku asiantuntija naureskeli, että ei mitään hätää, se on ihan pikkujuttu vaan, eikä se missään tapauksessa tänne Suomeen tule. En tiedä miksi ajatus iski niin voimallisesti ja selkeästi, mutta teki melkein mieli nauraa ääneen: ” Uskokaa tai älkää, tästä tulee vielä TOSI ISO JUTTU .” Silti se yllätti laajuudellaan kaikki. Olin osannut odottaa sitä tuosta uutispätkästä lähtien, m...