Lelutornin tähystäjät

Kuuntelin Reino Nordinin kappaletta Aikuisii ja tästä tietysti sain aikaan mojovan pohdinnan siitä, missä vaiheessa muka tosiaan muutuin ”aikuiseksi?” Vai menikö minulta ehkä joku kohta ohi, sillä en edelleenkään tunne itseäni kovin aikuismaiseksi, vaikka neljäänkymppiin ei ole enää montaa vuotta. Mitä sillä aikuisella oikein edes tarkoitetaan? Ikää vai sitä, että osaa käyttäytyä ”aikuisen” normin mukaisesti?   Aikuisuuden voi määritellä hyvin monella eri tavalla. Koulutukseeni kuului hyvin monia eri kehityksen ja kasvun teorioita sekä elämänkaaren eri vaiheiden määritelmiä ja kehitystehtäviä, joista en nyt tässä ala sen enempää. Päällimmäisenä mieleeni jäi jostain lukemani (ei-niin-kovin-tieteellinen) määritelmä siitä, että ihminen on aikuinen silloin, kun hän osaa huolehtia omista asioistaan itsenäisesti ja tarvittaessa myös toisten (eli lähinnä lastensa ja muiden kanssaihmisten) asioista. Ikämääritelmä aikuisuudelle oli sen sijaan hyvinkin häilyvä, sillä esimerkiksi monessa lä

Kevättä kohti mennään, hyvällä tuurilla ehkä jo kuukauden päästä näkee ikkunastakin ulos! 🙈😅 Meillä ainakin lunta on niin paljon, että aina oikein yllättyy johonkin lähtiessä, miten keväisesti aurinko jo paistaa. Kyllä se sieltä pikkuhiljaa! 💚 Olemme olleet koko alkuvuoden todella tiiviisti kirjaprojektimme kimpussa: kirjoittaneet näppäimistöt sauhuten muistiinpanoja ja järjestäneet äärimmäisen kiinnostavaa ja innostavaa aineistomateriaalia. Edelleen tuntuu, että on valtava etuoikeus päästä tekemään tällaista juttua! Jos hyvä tuuri käy, vuoden päästä pitäisi jo olla hyppysissä ihka oma tietokirjamme erityisherkkien hyvästä arkipäivästä, johon työelämä liittyy olennaisena osana. Jännää!! 😍 Kirjoitustöistä johtuen blogin puolella on ollut hieman hiljaiseloa, mutta monia ajatuksia on tännekin muhimassa tuolla pääkopassa kaiken muun sekalaisen roinan joukossa. Arki se kun tuppaa olemaan niin kiireistä... 😅 Oikein ihanaa kevättä! Muistakaa aurinkolasit! 😎 t. Laura ja Anna