Lelutornin tähystäjät

    Luin Hesarin kesäliitteestä jutun , jossa toimittaja oli kokeillut hiljaisuuden retriittiä viikonlopun ajan ja pitänyt siitä kovin, vaikka alkuun olikin ollut epäilevällä kannalla. Olen myös herkkyysryhmissä pyöriessäni törmäillyt näihin hiljentymisviikonloppuihin ja muihin meditaatio- / mindfulness – harjoituksiin melko usein. Niistä on varmasti paljon apua, jos pää on tällainen vuoristoratasirkus kuin monilla erityisherkillä on, mutta aloin pohtia, mitenhän minun kohdallani kävisi? En ole koskaan tällaiseen osallistunut, harjoituksia tehnyt kyllä omatoimisesti, mutta jostain syystä ajatus tuntuu pelkästään ahdistavalta, ei rauhoittavalta. En tiedä, ehkä hiljaisuus tekisikin hyvää surraaville aivoilleni, mutta tässä muutamia näkökohtia, miksi en koe tällaista miellyttävänä. Olen ymmärtänyt, että hiljaisuuden on tarkoitus auttaa keskittymään hetkeen, omiin tuntemuksiin ja ajatuksiin. Kiireisen suorittamisarjen sijasta moni kaipaa aikaa ajatella lauseet loppuun ja kaive...

  Uudessa työtehtävässä ja -yhteisössä aloittaminen voi olla introvertille, ujolle ja erityisherkälle tyypille (josta käytän jatkossa tiivistyksen vuoksi vain yhteiskäsitettä hiljainen työntekijä) melko stressaavaa aikaa, sillä on otettava haltuun työtehtävien lisäksi myös monenlaista muuta ärsykettä ja systeemiä. On opittava työyhteisön käytännöt ja säännöt, opittava tuntemaan työyhteisön näkyvät ja näkymättömät sosiaaliset kuviot ja kontaktit ja tehtävä edes kohtalaisen hyvä ensivaikutelma muihin työntekijöihin. Pelkässä työympäristöön tutustumisessa voi mennä aikansa. Herkkä tyyppi skannailee tilaa huolella ja haluaa tehdä omasta paikastaan mahdollisimman viihtyisän. Jos jokin häiritsee, se kyllä sitten häiritsee. Kollegan hajuvesi, liian äänekäs työympäristö, liian kovalla soiva radio. Herkkis kyllä yrittää sopeutua, mutta ei voi herkkyydelleen mitään. Yritäpä itse tehdä töitä, jos joku koko ajan kaataa vettä ämpärillä niskaan! Herkkiksellä on ihan sama kokemus: hän kuormit...