Työelämä

Työelämään liittyvät aiheet löytyvät otsikolla TYÖELÄMÄTUUMAILUJA. 👍

- Työelämätuumailuja, osa 1: Ammatinvalinnan palikoita. 

- Työelämätuumailuja, osa 2: Unelmatöitä etsiskelemässä. 

- Työelämätuumailuja, osa 3: Tönkkösuolattu tapaus (eli introvertti työhaastattelussa) 

- Työelämätuumailuja, osa 4: Hys, hiljaa! (eli optimaalisesta työympäristöstä)  

- Työelämätuumailuja, osa 5: Hiljaisen työntekijän vahvuuksia 

Myös kirjamme Herkkää arkea - erityisherkkänä työssä ja vapaalla käsittelee työelämää monipuolisesti erityisherkän näkökulmasta! :) 

Työelämä voi välillä olla hyvinkin haastavaa henkilölle, joka väsyy sosiaalisissa tilanteissa ja
tarvitsee omaa rauhaa latautuakseen. Nykyajan työilmapiiri suosii tiimejä ja yhteistyötä, missä
sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta yksin viihtyvälle työntekijälle jatkuva tiimivaatimus voi olla
todellinen rasite. Pelkkä ammatinvalinta voi olla jo haaste: kuinka pitkälle on valmis menemään;
pysyykö omalla mukavuusalueellaan vai uskaltautuuko seurauksia pelkäämättä sen yli?

Hakutilanteessa hiljainen työntekijä jää aktiivisen, puheliaan ja itseään tyrkyttävän kollegansa
jalkoihin: hänet saatetaan jopa jättää kokonaan valitsematta työpaikkaan sen vuoksi, ettei ole
osannut tuoda itseään suullisesti esille. Esimerkiksi Keltikangas-Järvinen on kirjoissaan Hyvät tyypit (2016) ja Ujot ja Introvertit (2019) kritisoinut useaan otteeseen sitä, miksi työhaastattelut suosivat lähes pelkästään tietynlaisia työnhakijoita: aktiivisia, sosiaalisia ja päällekäyviä. Oikealla osaamisella ei välttämättä ole kovinkaan suurta painoarvoa, jos työnhakija vain osaa myydä itsensä tarpeeksi vakuuttavasti työnantajalle. Sosiaalisuudella ja verbaalisilla taidoilla ei välttämättä ole työtehtävän kannalta oleellista merkitystä, mutta silti töihin halutaan kyseisenlainen henkilö. Koska työntekijät valitaan useimmiten haastattelun perusteella, hiljaisella työntekijällä ei ole mitään mahdollisuuksia tuoda omaa osaamistaan esiin, vaan hän saattaa jopa lamaantua täysin haastattelutilanteesta. Jos haku tapahtuisi painottaen kirjallista osaamista, isojen kokonaisuuksien hahmottamista, toisten tulkintaa ja ymmärtämistä, kuuntelemista, ahkeruutta ja ongelmanratkaisua, hiljainen kollega olisi todennäköisesti se loistavampi vaihtoehto.

Temperamenttipiirteillä voi olla merkitystä sen suhteen, miten esimerkiksi suhtautuu uusiin
tilanteisiin, kohtaa vaikeuksia, onko järjestelmällinen tai nopea oppimaan uutta. Temperamenttipiirteet eivät kuitenkaan selitä, miten henkilö tulee työtehtävistään suoriutumaan tai miten taitava hän voi missäkin olla. Työtä tehdään asiantuntemuksella ja osaamisella, harvemmin persoonalla on onnistumisen kannalta suurtakaan merkitystä. Kuitenkin nykyisin yleisesti ajatellaan, että ”hitaasti lämpiävä” ja yksin viihtyvä on tyhmä ja huono työntekijä, jotenkin erikoinen ja outo.

Työelämässä, kuten missä tahansa muuallakin, pätee siis aina ”Goodness of Fit”: eli vasta
ympäristö, aika, tilanteen vaatimukset ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet yhdessä
määrittävät sen, millaisen merkityksen mikäkin piirre ja piirreyhdistelmä saa. Sinnikkyys voi olla
toisinaan hieno piirre, toisessa työssä pelkkä rasite. Toiseen työpaikkaan sopii toisenlainen henkilö
kuin toiseen, eikä missään tapauksessa voi sanoa yhtä määritelmää, millainen on yleisesti hyvä
työntekijä. Erityisherkkä ei välttämättä ole kovin loistokas esiintyjä ja puhuja, mutta osaa lukea ja
kuunnella muita paremmin kuin kukaan muu talon työntekijöistä. Hiljainen ja omissa
maailmoissaan viihtyvä professori on elintärkeä tutkimushankkeelle, mutta hän ei ehkä
välttämättä ole se kiinnostavin ja mukaansatempaavin puhuja, kun asiasta luennoidaan.
Sosiaalinen myyntitykki loistaa tehtävissään, mutta pelkkä asiakaspalvelun ajatteleminen voi saada
ujon introvertin voimaan pahoin. Toiselle unelmatyö voi olla jakaa yöllä postia, suulas ekstrovertti
sitä tuskin kovin kauaa jaksaa.

Nykyisen työelämän ongelma on ehkä nimenomaan hyvin kapea näkemys siitä, millaista
työntekijää mihinkin tehtävään halutaan: kuvitellaan, että TIETYNLAINEN yksilö on paras jokaiseen
tehtävään. Jokaiseen tehtävään sopii kuitenkin omanlaisensa ja erilaiset työntekijät ovat yleensä
työyhteisölle pelkästään rikkaus. Miten käy projektin, jos kaikki höpöttävät kilpaa kahvihuoneessa
pikkujouluristeilystä? Introvertti tekee koko projektin sillä aikaa omassa komerossaan valmiiksi.

Vaikka ujo, introvertti ja erityisherkkä voi kohdata matkallaan useita haasteita jo
ammatinvalinnasta lähtien, työhaastatteluista ja työpaikan virkistyspäivistä puhumattakaan, hän
voi oikeaan aikaan oikeassa ympäristössä päästä hyvinkin pitkälle. Vaikka toisin kuvitellaan, monet
pidetyistä johtajista ovat introvertteja: he osaavat kuunnella ja huomioida alaisiaan, sekä ovat
luonnostaan vaatimattomia ja nöyriä. Hyvin monet tunnetuista tieteilijöistä, taiteilijoista,
muusikoista ja kirjailijoista ovat introvertteja: heillä on hyvin rikas päänsisäinen maailma, josta voi
ammentaa lukuisia uusia keksintöjä ja ideoita. Ilman introvertteja meillä ei olisi evoluutio-,
painovoima- eikä suhteellisuusteoriaa, ei tietokoneita eikä Googlea. Cain kirjoittaa: ”Hiljaisen ja
”älyllisen” yksilön on helpompi virittäytyä sisäisen maailmansa aaltopituudelle ja löytää siellä
odottavat aarteet (Cain, 2012, 17)." Myös Allen Shawn on joskus kirjoittanut: ”Poikkeuksellisten
lahjojen olemassaolo edellyttää, että toisille alueille tarvittava energia on kanavoitu niiltä pois
(Cain, 2012, 7).”

Hiljaisen äidin näkökulmasta työelämästä olisi paljonkin kirjoitettavaa ja tuumailtavaa, tulemme
pohtimaan aihetta vielä hyvin hyvin monta kertaa.

Tässä lähteinä on käytetty mm.

- Cain (2012): Hiljaiset - introverttien manifesti
- Keltikangas-Järvinen (2016): Hyvät tyypit – Temperamentti ja työelämä, (2019): Ujot ja
introvertit
- Tiirikainen (2016): Ujon urakirja – keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin