Jälleen on koittanut aika etsiä jotain lapselle sopivaa harrastusta. Joka vuosi käymme saman keskustelun: nuorempi poikani ilmoittautuu tempputanssiin ja odottaa into piukeana, millaista ötökkää pääsee tänä vuonna esittämään isolle lavalle. Vanhemmalle pojalle ei kelpaa mikään: ”En halua mihinkään, missä on muita lapsia. En halua, jos äiti ei tule sinne myös. En halua, kun siellä on joku tuntematon opettaja. En halua, kun en osaa sitä. ” Olen joutunut moneen kertaan selittämään, että harrastuksen tarkoitus ei ole osata, vaan nimenomaan opetella kyseistä asiaa, ja että ihmiset tulevat kyllä tutuiksi. Ei käy. Mikään näistä asioista ei kiinnosta niin paljon, että olisi valmis hyppäämään epämukavuusalueelleen. No, ymmärrän kyllä. En oikein usko, että harrastuksen tarkoitus on haastaa ja aiheuttaa epämukavuutta noin ylipäätään. En itsekään pidä ryhmäharrasteista, enkä varsinkaan joukkue-sellaisista. Pidän siitä, että saa tehdä omaa hommaansa rauhassa ilman kontaktia niihin muih...
Kommentit
Lähetä kommentti