Loman jälkeinen loma kiitos!

 

Syyslomat on vietetty! Kuka enemmän, kuka vähemmän rentoutuen.

Lomat on ilmeisesti ajateltu akkujen lataamista varten: vapaata koulusta ja töistä, yhteisiä riemukkaita hetkiä ja mukavia muistoja. No, niitäkin, mutta viikkoon mahtuu yllättävän paljon myös hengästyttäviä hetkiä, varsinkin äidille, jolle ainoaa oikeaa lomaa on se, että saa olla yksin kotona ja tehdä omia juttujaan omassa aikataulussaan.

Perheloma on perheloma. Silloin lomaillaan nimensä mukaisesti PERHEENÄ, omasta ajasta on aivan turha edes haaveilla. Lomilla lapset (ja hyvällä tuurilla myös mieheni) ovat kotona, eli pörräävät ympärillä 24/7. Ihan mukavaa sekin ja melko harvinaista herkkua, että olemme yhdessä kotona. Mutta viikon jälkeen tuntuu, että kyllä tässä on jo pari arkipäivää ihan tervetulleita. Koska lapset ovat lomilla täysipäiväisesti kotona, syntyy myös tappeluja tuplasti enemmän, kihinää ja kahinaa joka suuntaan. Ja äiti-mustekala toimittaa samat hommat kuin muulloinkin. Rutiinit pitävät pakan kasassa arkena, lomilla rutiinia ei ole niin selkeästi. Lapset poukkoilevat miten sattuu ja koko ajan kysyvät, mitä nyt tehdään, ja mitä NYT voisi tehdä. Entä NYT?

Ohjelmaa siis pitää olla, ettei ala seinät kaatuilemaan kenenkään päälle. Varsinkin nuorempi pojista osoittaa selkeää taantumista apinan tasolle, jos ei saa tarpeeksi aktiviteettia. Vesisateessa ei ulkonakaan viitsi jatkuvasti juoksuttaa. Ohjelmaa tulee olla myös ihan äidin mielenterveyden takia, sillä en mitenkään voisi kuvitella, että istuisimme porukalla kotona kokonaisen viikon. Kuvitelkaa nyt viikko sitä aivotonta leikkimistä, ruuanlaittoa, pelaamista ja tappeluiden sammuttelua. Ei kuulosta lomalta, vaan arjelta pahimmasta päästä.😱

Koska koronatilanne on mikä on, lomamatkoista on aivan turha edes haaveilla. Ulkomaanmatkoja tässä taloudessa ei harrasteta muutenkaan, mutta normaalioloissa olisimme ehkä käyneet jossain pienellä hotellivisiitillä syömässä toisten keittämää puuroa ja katselemassa muita kuin omia seiniä. Astmaatikkona en erityisemmin nauti lomailusta hikinen ja haiseva maski päässä, enkä millään jaksaisi olla kuuraamassa käsiä jokaisen ovenrivan jälkeen. Helpompaa siis pysyä tutuissa ympyröissä. Lisäksi kalenteriin on yllättäen ilmaantunut kymmeniä sukulaisia, joita loman aikana tulisi nähdä ja tavata, kun muulloin ei koskaan ehdi. No, eihän tässä olisi kauemmas ehtinytkään... 😑

Suuntaamme mummoloihin.

Mummoloissa oleilu on pääosin rentoa chillailua sinne tänne ja mummojen ja pappojen ulkoiluttaessa lapsia ehtii kutoa vaikka vanttuun peukalon valmiiksi. Toisessa mummolassa pojilla kuluu aika traktoritöissä ja navetassa, itselläni kutoen ja jumppaillen Youtuben tahtiin. Harmaita hiuksia aiheuttaa vauvakoira, joka imuroi kitusiinsa kaiken lattialta löytyvän. Ja koska en edes pidä koirista, yhtään, niin stressikäyrä piiputtaa jo parin vierailupäivän jälkeen. Vaikka kuinka yritän olla avarakatseinen ja seesteinen. Enkä muutenkaan jaksa enää yhtään jumppavideota enkä aloittaa kolmatta vantusta. Vaihto toiseen mummolaan. Toisessa mummolassa vietimme etukäteen jo Halloween-juhlia, ja varsin mukavat juhlat olivatkin. Pelailtiin lautapelejä ja lilluimme kylpyammeessa. Aika jees itse asiassa. Mutta ei sitäkään ihan viikkotolkulla jaksaisi.

Kaikkein kuluttavinta on tavaroiden pakkaus ja rahtaus paikasta toiseen. Tavaraa on aina liian paljon ja silti jotain oleellista puuttuu, keli muuttuu yön aikana totaalisesti ja mukana ei olekaan sitä mitä olisi pitänyt. Toisen lapsen unilelu unohtuu kuitenkin paikkaan A, ja toisen pikkarit loppuvat jo parin päivän jälkeen (kun äiti ei ole muistanut pakata niitä tarpeeksi). Paikassa C toinen pissaa kiireessä housuun ja kuivista housuista jäljellä on enää yöhousut. Ja lapsen kolmannetkin kinttaat ovat jo märät, kurakinttaassa on reikä ja ylläripylläri, äiti ei ole pakannut itselleen lainkaan vaihtosukkia. (Tai siis oli, mutta ne olivat menneet kassissa vahingossa kirjan väliin, niin niitä ei löytynyt silloin kun niitä olisi tarvittu.) Ilman omaa muotoiltua tyynyä niskat huutavat hoosiannaa, joten tyynyä on rahdattava mukana joka paikkaan. Ja tietysti se unohtui ottaa sinne toiseen mummolaan.

Rentouttavinta viikossa taisi olla vaihtoilta, jolloin lapset heitettiin jo etukäteen toiseen mummolaan ja me mieheni kanssa tulimme yhdeksi yöksi nukkumaan kotiin. Kyllä nukuttaa lokoisasti omassa sängyssä parin vierassohvalla nukutun yön jälkeen, kun lapsista ei tarvitse huolehtia lainkaan eikä herätä keittämään heille aamulla puuroa. Ja varsinkin kun unia ennen on saanut katsoa tuntikaupalla ohjelmia aivot narikassa ilman perinteistä nukutus-sessiota, ja syödä luvan kanssa sohvalla mahan täyteen ranskanpottuja ja pakastepitsaa. Ja ehtinyt välillä vähän muistella, että millaisen ukkelin kanssa tässä asuttiinkaan samassa huushollissa. Kappas, sehän olikin ihan mukava tyyppi. 💖

Parisuhdelomakin on kuitenkin parisuhdeloma, sen lisäksi olisi oltava ihan OMA loma. Missä ovat ne äidin omat lomat, jolloin saa olla LOMALLA, eikä pakata niitä kimpsuja ja kampsuja ja nähdä niitä sukulaisia? Lomalla ei oikeastaan ehdi nauttia siitä lomasta ollenkaan, koska se sisältää niin sata muuta härdelliä ja toimintaa, vaikka kuinka mukavaa olisikin. Jokaisen perheloman jälkeen äideille pitäisi olla oma äitiloma, jossa saa palautua siitä perhelomasta ja vaikkapa tosiaan tehdä niitä omia juttuja ja maata sohvalla ja käydä lenkillä. En tiedä, miten ikinä onnistuisin palaamaan työpaikalle täyteen ahdetun lomaviikon jälkeen virkistäytyneenä ja piristyneenä, varsinkaan jos työ sisältää yhtään vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Lomalla vuorovaikutusta on tullut ovista ja ikkunoista siihen malliin, että äidin on ehkä parempi kaivautua työpaikan kellarikomeroon piiloon. 

Lapset vinkuvat, että nytkö se loma jo loppuu? Kyllä kiitos, menkääpäs jo siitä. Onneksi olen töiden suhteen siinä onnellisessa asemassa, että en joutunut palaamaan heti ensimmäisenä aamuna töiden pariin. En tiedä, miten siitä ikinä kukaan koskaan voi selvitä. Pelkkä ajatus saa jo aivot tilttaamaan. Toisinaan paluu arkeen tuntuu jopa luksukselta, varsinkin jos edessä on pari tuntia ihan omaa aikaa. Sekin aika vierähtää nopeasti pyykätessä koko loman pyykit. (Taloudenhoitaja on tainnut jäädä vielä lomille, kun ei näy missään.) Blogia ehtii sentään vilkaista ennen kun pesukone huutaa jälleen. 

Voi kun se lomailu olisikin sitä putoavien lehtien katselua ja yleviä ajatuksia, itsensä kehittämistä ja rentouttavaa joogailua. Voisin minä maata sohvalla ja askarrella ihan oman pääni kanssa vaikka tuntikaupalla, mutta ihan varmasti onnistuu kahden lomailevan aktiiviapinan kanssa. Se vaatisi ehdottomasti sen oman loman.

Unelmissa siintää joku kiva kaupunkiloma kahdestaan miehen kanssa, TODELLAKIN. Perheretki muumimaahan, TIETYSTI. Hiihtoloma lomamökissä, NO, HARKITAAN. Yksin tai miehen kanssa kotona ilman rutiineja, EHDOTTOMASTI. Mutta lasten kanssa kotona, EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA. Eihän se ole loma, vaan minun arkeani.

Halutaan ostaa: äidille oma lomaviikko täysihoidolla, itselle kivoja aktiviteetteja ja itsenäistä puuhailua. Ei maskipakkoa. Kaukana metelöivistä lapsista, rutiineista ja ihmiskontakteista. Edullisesti ja nopealla toimituksella. Kiitos. 

Sen jälkeen ehkä jälleen jaksaisi odotella sitä uutta perhelomaa. 

-Laura