Työelämätuumailuja, osa 5: Hiljaisen työntekijän vahvuuksia

Mitäpä jos palkkaisitkin ei-niin-sosiaalisuutta-vaativaan tehtävään ei-niin-sosiaalisen tyypin? Introvertti erityisherkkä työntekijä voi olla nappi valinta, jos tehtävä ei vaadi yltiöpäistä markkinointihenkeä ja päällekäyvää asennetta. Vaikka hänen kilpikonnamainen vetäytymisensä voidaan luokitella ennakkoluuloisesti hankaluudeksi tai heikkoudeksi, oikeasti hiljaisella työntekijällä voi olla hihassaan pari erityistä ässää. (Käytän tekstissä käsitettä hiljainen työntekijä tarkoittamaan tällaista syrjäänvetäytyvää, introverttia, ujoa ja erityisherkkää työntekijää.)

Introverttiujoherkkis saattaa työskennellä hitaasti ja harkitsevasti, mutta ei tyhmyyttään, vaan sen vuoksi että hän keskittyy mielellään yhteen tehtävään kerrallaan ja tekee sen huolellisesti loppuun asti. Hiljaisemmalla työntekijällä onkin yleensä poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky. Hän kuuntelee mieluummin kuin puhuu itse ja ajattelee asiat huolellisesti loppuun ennen kuin kertoo ideansa ääneen. Usein heidän on helpompi ilmaista itseään kirjallisesti kuin suullisesti, sillä kirjallinen ilmaisu antaa enemmän aikaa analysoida ja korjata mahdollisia virheitä. Hiljainen tyyppi rakastaa syvällistä keskustelua eikä halua käyttää palavereita tyhjänjauhamiseen. Hänen panoksensa työhön voi olla vahvasti henkistä laatua: yhteyttä, ajatusten kehittelyä, suunnittelua, kirjoittamista, läsnäoloa ja kuuntelemista. (Cain, 2012, Tiirikainen, 2016.)

Hiljainen työntekijä välttelee mielellään ristiriitoja, joten hän on myös taitava tekemään kompromisseja. Sillä aikaa kun toiset huutavat ja väittelevät kilpaa kokoushuoneessa, herkkä tyyppi voi seurata kokonaistilannetta sivusta, lukea rivivälejä ja analysoida toisten piilotettuja merkityksiä. Vaikka kollega sanoo toista, herkkis voi ymmärtää pinnan alla kytevät ristiriidat ja epäloogisuudet. Hän poimii asioita sieltä täältä, aistii ja kuuntelee myös ne puheenvuorot, jotka eivät jää toisten mieleen. Kun toiset siirtyvät kahvihuoneeseen jatkamaan rupattelua, hän kokoaa kaikesta tästä sälästä yhtenäisen kompromissiratkaisun. Myöhemmin, kun joku tulee ehdottamaan, voisiko tämä tyyppi mahdollisesti tehdä jonkinlaisen yhteenvedon keskustelusta, hiljainen tyyppi vetää jo valmiiksi suunnitellun paketin esiin. (Kyllä, kokemusta on.)

Hiljaisuutensa vuoksi hänen on myös usein helpompi luottaa intuitioonsa ja lähteä sen perusteella pohtimaan, onko hanke kannattava vai ei. Vaikka päätöksenteko voi tuntua joskus hyvinkin vaikealta, usein intuitioon voi luottaa: jos jokin homma tuntuu alusta saakka ristiriitaiselta, se ei todennäköisesti tule johtamaan kovin laadukkaaseen lopputulokseen. Toiset saattavat innostuksissaan unohtaa miettiä ratkaisevia yksityiskohtia, mutta hiljainen kollega on ehtinyt puntaroida nekin jo moneen kertaan läpi. Jos jotain lähdetään siitä huolimatta yrittämään ja siinä epäonnistutaan, hiljainen tyyppi on useimmiten se, joka ajattelee: ”Mitäs minä sanoin.” 

Hiljainen tyyppi työskentelee mieluiten yksin omassa rauhassaan, mikä puolestaan voi ulkopuolisen silmään näyttää siltä, ettei tyyppi hallitse ryhmätyöskentelyn vaatimuksia. Hänen käytöksensä voi kyllä poiketa ratkaisevasti ekstrovertin, puheliaan kollegan toiminnasta, mutta toimintatavat ja taidot voivat silti olla aivan yhtä käyttökelpoisia. Äskeinen kokoustilanne on omiaan osoittamaan, että kyllä hiljainen tyyppi osaa vallan mainiosti lukea vuorovaikutusta ja ryhmätilanteita. Hän ei myöskään sorru huutamiseen, toisten tarpeettomaan mollaamiseen ja päälle puhumiseen, vaan osaa yleensä käyttäytyä rakentavasti ja kunnioittavasti.

Hiljaisella työntekijällä on paljonkin näkymättömiä taitoja, joista on hyötyä työelämässä: hyvä keskittymiskyky, taito syventyä asioihin pitkäjänteisesti, analyyttinen ajattelu eli kyky jäsennellä monimutkaisia rakenteita, riippumattomuus ja kyky työskennellä itsenäisesti, tarkka asioihin paneutuminen, taito keskittyä olennaiseen, opittujen asioiden hyödyntäminen, kuuntelutaito ja empatiakyky. Työelämässä voidaan tarvita usein myös varovaisuutta, liiallisten riskien välttämistä sekä sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä asioiden saattamiseksi loppuun. (Löhken, 2018.)

Monet hiljaiset työntekijät ovat loistavia ajattelijoita ja pystyvät täysin uppoutumaan omaan maailmaansa. Heidän tapansa työskennellä ei näytä ulkoapäin kovin aktiiviselta, mutta pään sisällä voi tapahtua koko ajan. Ongelmallista on se, että ajattelemme virheellisesti työn tuloksellisuuden olevan jollain tavalla ulkoisesti mitattavaa ja näkyvää. Näyttää, ettei hiljainen kollega saa aikaan yhtään mitään, sillä hän vain istuu ja tuijottaa ikkunasta ulos. Oikeasti hän tekee koko ajan töitä näkymättömissä: kuuntelee, yhdistelee ideoita, laatii suunnitelmia. Se, mitä hän lopulta tuottaa ulospäin, voi olla hyvin pitkällisen ja monimutkaisen prosessin tulosta. (Jonkman, 2018, Helgoe, 2012.) 

Usein sanotaan, että hiljainen työntekijä ei ole hyvä esiintyjä. Ei välttämättä olekaan, eikä hän välttämättä janoakaan estradille millään tavalla. Mutta jos esityksen tarkoituksena ei ole tuottaa hupaisaa viihdettä, vaan saada asiat tuotua julki selkeästi ja ymmärrettävästi, hiljainen työntekijä voi olla siinä oikein hyvä. Kyseessä ei useinkaan ole tietojen, eikä taitojenkaan puute, vaan rohkeus tuoda asioita julki ja olla niiden keskipisteessä. (Tiirikainen, 2016, Keltikangas-Järvinen, 2019.) 

Ajatellaan myös, ettei hiljainen tyyppi voi olla hyvä asiakaspalvelija. Kyllä voi, jos hän itse kokee asiakaspalvelun itselleen sopivana, ei liian kuormittavana alana. Ei-niin-päällekäyvä myyjä osaa aidosti kuunnella ja kunnioittaa asiakasta sen sijaan, että yrittäisi väkisin myydä jotain tuotetta. Hiljainen myyjä osaa rakentaa toiveista kokonaiskuvan ja poimia juuri ne asiat, joita asiakas oikeasti haluaa. Hän keskittyy vain olennaiseen, mikä tuo asiakkaalle olon, että häntä aidosti palvellaan ja ymmärretään. Tarkan kuuntelun vuoksi hän osaa myös vetää oikeasta narusta, eikä kokeile asiakkaaseen vain yleisesti tunnettuja (ja todella ärsyttäviä) fraaseja ja oletettuja mieltymyksiä. Rauhallinen myyjä antaa asiakkaalle aikaa ja tilaa pohtia asioita rauhassa. Hän on empaattinen, joten hän osaa asettua asiakkaan asemaan ja tietää siis, mitä tämä odottaa ja haluaa. (Löhken, 2014.) 

Kuten jo jossain aiemmassa työelämätekstissä huomautin, hiljainen työntekijä voi päästä urallaan todella pitkälle. Toisin kuin kuvitellaan, monet hyvistä johtajista ovat itse introvertteja. Monet laulajat, musiikintuottajat, kirjailijat ja taiteilijat ovat herkkiä, hiljaisia tyyppejä. He ammentavat materiaalia herkillä aisteillaan ympäröivästä maailmasta ja rakentavat niitä monimutkaisessa mielessään uusiksi kokonaisuuksiksi. Lähes poikkeuksetta suuret mestariteokset, sävellykset, maalaukset ja tieteenteoriat ovat introverttien tekemiä. Koska koska heillä ei ole usein suurta halua eikä osaamista markkinoida itseään, he tarvitsevat tähän ulostuontiin nimenomaan markkinointihenkisten, sosiaalisten ekstroverttien apua.

Näin myös työelämässä: on niitä, jotka ajattelevat ja niitä, jotka tekevät, ja molempia tarvitaan yhtä paljon, jotta yhteiskunnan rattaat pysyvät pyörimässä. Ei jätetä tätä maailmaa pelkkien tekijöiden varaan, vaan annetaan kaikki arvostus ja kunnia myös hiljaisille kollegoille, jotka voivat olla... no, ihan hyviä työntekijöitä. 😉

 

Tekstissä mainitut viittaukset löytyvät kaikki kirjalistastamme, käy tsekkaamassa sieltä nämä ja monta muuta hyvää teosta! Työelämä-sivulta löytyy kaikki aiemmat Työelämätuumailut!

Laura