Lelutornin tähystäjät

Tervehdys! 💚 Lelutornin tähystäjät ovat nyt Lempeän arjen etsijät! Löydät meidät nyt Instagramista (@lempean_arjen_etsijät) ja Facebookista!  Päätimme, että nyt on aika uudistua, ja koska leluikäiset lapsetkin alkavat olla jo isoja koululaisia, myös nimeä on aika päivittää!  Tervetuloa siis seuraamaan ja pohtimaan yhdessä, mistä lempeä, omannäköinen arki ja kokonaisvaltainen hyvä olo löytyvät! Luvassa monenlaista kivaa hieman helpommin luettavassa muodossa. Samat teemat meitä kiinnostaa edelleen, mukana lisänä myös ehkä vähän uusia twistejä uusista opiskeluista ja muista oivalluksista. Ainakin meillä on valtavasti uutta intoa ja inspiraatiota lähteä taas tutkimusmatkalle, olet lämpimästi tervetullut mukaan juuri sellaisena kuin olet! 💗  Blogiin pääset edelleen lukemaan vanhoja tekstejä. 💜 Ethän missaa meidän tulossa olevaa joulukalenteria tai muitakaan uutuuksia? 😊 Nähdään Instagramissa ja Facebookissa!  t. Laura ja Anna  

  Alkavan syksyn kunniaksi  Kirjallisuutta  -listaamme on lisätty urakalla uusia kiinnostavia teoksia, joten käyppäs kurkistamassa löytyisikö sieltä jotain uutta luettavaa Sinun ihanaan syksyysi! 😊💛 Ihanaa syksyä!   t. Laura & Anna 

  Kevät, se on viimein täällä! Ihan kunnolla niin, että lapset uskaltaa laittaa menemään pyörällä kouluun eikä jatkuvasti vihmo uutta märkää lunta naamaan. (Joku viikko sitten olimme yhdessä lenkillä, ja tuolloin vettä tuli siihen malliin, että kotiin päästyäni huomasin olevani kaikkia alusvaatteita myöten märkänä, vaikka päällä oli vedenpitävä takki.) Jotain edistystä on siis tapahtunut, ja kesää kohti mennään! Mutta voih. On tässä omat haasteensa, jotka ehtivät aina pitkän talven aikana unohtua. En ollut pariin päivään ehtinyt käydä ulkoilemassa, joten eilen rykäisin pitkästä aikaa ja suuntasin lenkille. Ihana päästä kirmailemaan sulaneille teille ja haistelemaan kevään tuoksuja! Huono idea. Sää oli kyllä oikein aurinkoinen ja kaunis, ja siinäpä jo ensimmäinen haaste. Vaikka minulla oli aurinkolasit päässä, aurinko kimpoili jäljellä olevista hangista niin, että koko matkan sai silmiä siristellä ja tullessa oli jo otsalihakset ja pää kipeänä. (Kyselin aurinkolasiliikkeestä j...

  Ihanaa kevättä! 💛 Pahoittelut pitkästä hiljaiselosta, mutta meillä on ollut niin paljon kaikkea muuta mielessä ja mielen vieressä, että emme ole millään joutaneet käyttämään paukkuja blogin suuntaan. Monenlaista ajatusta on mielessä, joten ehkä niistä joku päätyy tännekin vielä luettavaksi! Työ- ja opiskelurintamalla olemme käyneet puolin ja toisin kaikenlaisten uusien tuulien kimppuun, joten niissäkin on riittänyt sulateltavaa.  Kirjalistaa on nyt päivitetty, ja mukaan saatiin aimo liuta mm. stressinhallintaan liittyviä teoksia. Käyppä siis vilkaisemassa täältä , mitä lukemista voisit löytää omalle kevätlistallesi! Vielä on piiiiitkä lista kaikkea kiinnostavaa lukematta, mutta päivitellään taas kun saadaan uusia kirjoja kahlattua. Viime aikoina on tullut käytyä läpi paljon mm. NLP-kirjallisuutta, joita nyt ei tähän listaan ole kaikkia laitettu, mutta jos aihe kiinnostaa, kirjastosta löytyy iso pino kiinnostavia teoksia hakusanalla NLP (Neuro-Linqvistic-Programming). Aihees...

  Viime aikoina olemme pohdiskelleet paljon vanhempien, erityisesti äitien uupumista. Vaikka elämä somessa usein näyttäytyy kiiltokuvamaisena, oikea arki ei välttämättä aina tunnu siltä. Olemme rivien välistä havainneet, että melko monet vanhemmat kamppailevat oman jaksamisen kanssa ainakin jossain määrin, vaikkei sitä aktiivisesti tuodakaan esiin. Vauva-arjessa on vielä lupa olla julkisesti väsynyt repaleisten yöunien takia, mutta kuinka moni vanhempi kehtaa myöntää, että pikkuisen vieläkin väsyttää, vaikka lapset ovat jo isoja ja kaikki on muuten ihan mallillaan? Myös kirjaamme varten keräämissämme tarinoissa näkyi ja kuului ihan tavallisen arjen väsyttävyys: jos arki väsyttää yksineläjää tai lapsetonta pariskuntaa, kuinka paljon se väsyttää perheellisiä? Entäpä niitä, joiden lapsilla tai vanhemmilla itsellään on jotain lisähaastetta? Jossain on oltava jokin todella suuri porsaanreikä, mistä uupumus vuotaa perheisiin. Missä? Ja mitä sille voisi tehdä? Olemme pohdinnoissamme p...

  Meidän perhe matkustaa ulkomaille harvoin, viimeksi olimme reissussa 6 vuotta sitten, kun lapset olivat 2 ja 4v. Tähän vaikuttaa toki rahatilanne, mutta myös se, että tykkäämme matkustaa paljon kotimaassa ja käytämme lomarahat usein pyörimiseen Suomen rajojen sisäpuolella. Vuosi sitten suunnittelimme jälleen porukalla ulkomaanmatkaa, joka toteutuikin viimein nyt syyslomalla. Tuolloin suunnittelupalaverissa minulta kysyttiin, käytänkö lomarahat mieluummin siihen, että matkustamme poikien kanssa junalla Helsinkiin vai lähdetäänkö viikoksi rantalomalle. Vastasin, että Helsinkiin. Vastaukseni oli kommenttien ja ilmeiden perusteella ilmeisen väärä, sillä kaikkihan pitävät rantalomista! Olen siis tässäkin tapauksessa kai jotenkin todella outo, koska siinä missä toiset näkivät leppoisassa tuulessa huojuvia palmuja, minä näin matkalaukkutolkulla mahdollisia katastrofin aineksia, säätämistä ja stressiä. Kukaan muu ei nähnyt matkassa mitään stressinaiheita, aivan kevyesti matkustamme puo...

Varsinkin näin elokuussa, kun kaikenlaiset uudet kuviot alkavat taas kesälomalösötyksen jälkeen pyöriä, elämyshakuinen herkkis-äiti käy ihan ylikierroksilla. Kierroksilla hyvällä tavalla! Olisi niin paljon kaikenlaista uutta ja jännää, jota haluaisi tehdä ja kokeilla! Tuntuu että vaikka kesä oli täynnä ohjelmaa, niin silti kaipaa kalenteriinsa kaikenlaista uutta puuhaa. Valitettavasti kalenterissa on elokuussakin vain 7 päivää ja 24 tuntia. Elämyshakuisuus (niille, joille se ei vielä ole terminä kovin tuttu) tarkoittaa pysyvää olotilaa, jossa ihminen herkkyydestään ja yleensä empiväisestä luonteestaan huolimatta kaipaa kaikenlaista uutta koettavaa. Elämysten ei tarvitse olla suuria ja mittavia, eikä missään tapauksessa vaarallisia ja hurjia (voi olla niitäkin), vaan elämyshakuiselle herkälle riittää usein pienetkin elähdyttävät hetket turvallisesti järjestettyinä. Tällaisia voivat olla vaikkapa matkat, uudet kokemukset ja harrastukset tai yksinkertaisesti vaikkapa pino uusia kirjoja,...

  Eilinen markkinavierailu oli taas mainio esimerkki siitä, ettei todellakaan pitäisi lähteä yhtään mihinkään, jos yhtään alkuun epäilyttää. Jälleen kerran taas sain todistaa nälkäkiukun voimaa niin itselläni kuin lapsillani. Mikään ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan ja ainoina tuliaisina reissulta jäi käteen vain ajatus siitä, etten ikinäkoskaanmilloinkaan enää lähde yhtään mihinkään markkinoille. Olimme poikieni (8 ja 10) kanssa koko päivän kotona viettämässä lauantaita mieheni ollessa perustapaansa viikonlopputöissä. Monesti vietämme aikaa mummolassa, sillä pääni tahtoo taktisesti hajoilla, jos joudun liian monena päivänä kehittelemään lapsille yksinäni tekemistä, mutta tänään jäimme poikien toiveesta kotiin, sillä viikko oli ollut kohtalaisen intensiivinen. Sopi minulle. Tarkoituksena oli viettää rento päivä kotosalla, tehdä vähän kotihommia rästistä ja lukea kirjaa, pelata ehkä pelejä. Päivä menikin omalla mittapuullani ihan kohtalaisen kivasti, eikä mitään valtavan suur...

  (Kuvat: Atena-kustannus)  Aivotoiminta on yllättävän kiehtovaa kuunneltavaa (tai luettavaa)! Junamatka ja pari pyörälenkkiä on taittunut hujauksessa, kun ruotsalainen aivotutkija-ylilääkäri- psykiatri Anders Hansen on selvittänyt korvaani pohdintoja siitä, miten liikunta vaikuttaa aivoihin ja siitä, miksi masennumme ja ahdistumme, vaikka ympärillä kaikki on hyvin. Aivan loistavaa materiaalia, johon kannattaisi kaikkien perehtyä! Vaikka pääasiassa luotankin ensisijaisesti fyysiseen kirjaan, äänikirjaversionakin tämä toimi loistavasti, sillä Hansen ei märehdi tieteellisiä käsitteitä, vaan selvittää asiat hyvin yksinkertaisin esimerkein. Pyöräillessä pysyy aivan hyvin kärryillä tällainenkin, joka ei ole liikaa aivotutkimukseen perehtynyt. Aivovoimaa – Näin vahvistat aivojasi liikunnalla (2020) on Hansenin ensimmäinen kirja, jossa hän avaa liikunnan hyötyjä aivotoiminnan näkökulmasta. Jos mikään muu ei saanut minua vielä vakuuttumaan liikunnan tarpeellisuudesta, tämä näkökulm...

    (Kuva: Bazar-kustannus)  Kirjakurkistuksia syntyi tarpeeseen jakaa eteenpäin oivalluksia herättävää kirjallisuutta, sillä monet muut ovat myös tehneet sitä puolestamme oman kirjamme kanssa. Haluamme jakaa ajatuksia herättäneitä kirjavinkkejä ja samalla pohtia, mitä näkökulmia niistä nousi esiin omissa pohdinnoissamme. Lukemisen iloa! 💜   Eija Hinkkalan uutuuskirja Muuta asenteesi – Muuta elämäsi (2023), alkoi kiinnostella heti kun huomasin sen kirjakaupassa. Kirja kuuluu Hidasta Elämää – sarjaan, joka sisältää monipuolisesti erilaisia hyvinvointiin liittyviä teoksia. Olen lukenut Hinkkalan aiemman kirjan (joka löytyy myös kirjallisuuslistastamme) Sinä olet enemmän – Palavalla sydämellä kohti omaa juttua, josta myös pidin ja joka sai ajattelemaan paljon oman urapolun muodostumista. Kirjaan on viitattu mm. tekstissä Työelämätuumailuja, osa 2: Unelmatöitä etsiskelemässä.  Hinkkalan tapa kirjoittaa on hyvin henkilökohtainen ja sitä on helppo lukea se...

  Olen sairaushistoriani vuoksi istunut eräitä kertoja terveyskeskuksen ja monien muiden vastaavien lääkäripalveluiden odotustiloissa. Koska olen analyyttinen, utelias ja pohdiskelevainen luonne, ja vastaanotolla vierähtää keskimäärin kolmisen tuntia (edellinen ennätykseni oli 3,5h tältä viikolta), tuossa ajassa ehtii hyvin tarkkailla ympäröivää maailmaa ja pohdiskella sen omituisuutta. Pohdinnan kohteena on siis pieni otos ihmisiä, jotka on tahtomattaan sullottu samaan tilaan istumaan. Pelkästään tässä otoksessa erilaiset temperamentti- ja persoonallisuuserot näkyvät mielenkiintoisella tavalla. Kirjoitin jo tekstissä Äiti oota! , että olen yleensä varsin kärsivällinen odottaja. Mieheni peittoaa minut silti mennen tullen. Mieheni kaltaiset istuvat zen-viilipyttynä kolme tuntia tuijottamassa info-tv.tä, eikä heille tee tiukkaakaan, odotella voisi vielä vaikka vähän lisää. Tällaiset tyypit ovat kuitenkin vähemmistössä. Osa ottaa niinkin rennosti, että lähes nuokahtelee tuolilleen...