Kirjakurkistuksia: Muuta asenteesi - Muuta elämäsi

 

 

(Kuva: Bazar-kustannus) 

Kirjakurkistuksia syntyi tarpeeseen jakaa eteenpäin oivalluksia herättävää kirjallisuutta, sillä monet muut ovat myös tehneet sitä puolestamme oman kirjamme kanssa. Haluamme jakaa ajatuksia herättäneitä kirjavinkkejä ja samalla pohtia, mitä näkökulmia niistä nousi esiin omissa pohdinnoissamme. Lukemisen iloa! 💜

 

Eija Hinkkalan uutuuskirja Muuta asenteesi – Muuta elämäsi (2023), alkoi kiinnostella heti kun huomasin sen kirjakaupassa. Kirja kuuluu Hidasta Elämää – sarjaan, joka sisältää monipuolisesti erilaisia hyvinvointiin liittyviä teoksia. Olen lukenut Hinkkalan aiemman kirjan (joka löytyy myös kirjallisuuslistastamme) Sinä olet enemmän – Palavalla sydämellä kohti omaa juttua, josta myös pidin ja joka sai ajattelemaan paljon oman urapolun muodostumista. Kirjaan on viitattu mm. tekstissä Työelämätuumailuja, osa 2: Unelmatöitä etsiskelemässä. 

Hinkkalan tapa kirjoittaa on hyvin henkilökohtainen ja sitä on helppo lukea sellaisenkin, joka ei välttämättä jaksa kovin tieteellistä kirjallisuutta lukea. Minulle tämä toimi melko nopeana, helppona ja kivana välipalana tieteellisemmän kirjallisuuden vastapainoksi. Kirja on pieni ja kaunis (kuten useat muutkin HE-sarjan kirjat), joten esteettisyyttä arvostavalle lukijalle jo pirteä kansi voi tuoda kaivattua piristystä päivään. Hinkkalan teksti on sujuvaa, lempeydellä kirjoitettua ja omakohtaisilla kokemuksilla höystettyä. Lukijalle tulee olo, että teksti on kirjoitettu juuri minulle niin, että voin valita sieltä itselleni sopivia kohtia työstettäväksi, ei niin, että väkisin täytyisi vääntää mitään. Kirja kannustaakin ensisijaisesti pohdiskelemaan eri näkökulmien merkitystä omassa elämässään. Ne mitkä resonoivat, niitä voi jäädä makustelemaan kaikessa rauhassa. Kiire ei ole mihinkään. Jo se rauhoittaa ja saa sykkeen hetkeksi tasaantumaan.

Teoksessa pohdiskellaan asennetta useista eri näkökulmista ja pohditaan keinoja, miten omaa asennettaan voi yrittää vaivihkaa muuttaa myönteisempään suuntaan.  Minua jäi mietityttämään monikin asia, mutta nostan tässä esiin muutamia kohtia, joita erityisesti jäin pohdiskelemaan.  

 

-          Asenne voi olla myös vihan (ja muiden tunteiden) viisasta säätelyä

·       Usein asenteesta puhuessamme keskitymme ajatusten vastakkainasetteluun (kielteinen – myönteinen), mutta emme varsinaisesti määrittele, mitä asenne ylipäätään tarkoittaa. Se on kuitenkin läsnä hyvin monessa eri tilanteessa ja tunteessa. Siihen liittyvät esimerkiksi arvot, merkitykset, uskomukset, tunteet, viha, ihmisten välinen vuorovaikutus ja teot. Erityistä huomiota itselläni kiinnitti juuri viha. On totta, että kaikilla on sisällään enemmän ja vähemmän vihaa, mutta miten sitä osaisi havainnoida ja ennen kaikkea tuoda esiin tavalla, johon ei sisälly liiallista dramatiikkaa, yliampumista tai vihan piilottelua ja patoamista? Hinkkalan mielestä siihenkin vaikuttaa asenne.

·       Pidän Hinkkalan tavasta tarkastella tunteita: hän ottaa niitä syliinsä, juttelee niille, keskustelee niiden kanssa. Aina voi kysyä: ”Mitä sinä tulit minulle kertomaan?” ”Miksi nousit juuri tässä tilanteessa – Mitä kerrottavaa sinulla minulle on?” Vihankin kanssa voi aina kysyä, mistä se kumpuaa, mitä vaille olen tällä kertaa jäänyt, mikä ei mennyt niin kuin olin toivonut? Vai vaikuttaako taustalla jokin menneisyyden kokemus, jota viha jatkuvasti haluaa tuoda tietoisuuteemme, mutta jonka aina uudestaan torjumme? Viha (eikä mikään muukaan tunne) ei tipahda taivaista, vaan on aina meissä olemassa – jokin tekijä nostaa sen pintaan. Haastavissa tilanteissa voikin opetella lempeää ja uteliasta suhtautumista: Mitä tästä voisin oppia? Tunnustella, tutkia uteliaasti. Mitä voimakkaammasta tunteesta on kyse, sitä enemmän siinä riittää ihmeteltävää.  Olemme oppineet tukahduttamaan, piilottamaan, vähättelemään, häpeämään ja arvottamaan tunteitamme hyviksi ja huonoiksi, mutta nyt voisi olla oiva aika kohdata ne lempeästi ja uteliaasti, jolloin ne myös keventyvät ja lieventyvät ja saavat ehkä täysin uudenlaisia merkityksiä. Mitä enemmän puristamme niitä pois, sitä isommiksi möykyiksi ne kasaantuvat.

·       Jokainen tietää, että patoutunut viha tai suuret tunteet vaikuttavat merkittävästi myös fyysiseen vointiimme, sillä ne Hinkkalan mukaan paineistavat kehon ja saavat stressihormonit jylläämään. Olisiko siis verenpaine- ja unilääkityksen sijaan parempi kääntää katseensa näihin tunteisiin ja pohtia, mitä viestejä keho yrittää meille kertoa?

 

-          Asenne on ihmistenvälisyyttä:

·       Voimme valita, millä asenteella kohtaamme toisemme ja ennen kaikkea itsemme erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Haemmeko tarpeetonta hyväksyntää teeskentelemällä vai onko vuorovaikutuksemme aitoa ja rehellistä? Hinkkala käyttää sanaa aikuisen ammattilaisen asenne: Vaikka emme tulisikaan hyvin toimeen jonkun kanssa tai kokisimme muuten vuorovaikutustilanteen mutkikkaana, voimme silti suhtautua toiseen lempeän uteliaasti. Erilaisuus nostaa esiin erilaisia puolia itsestämme ja laittaa ajatuksemme, asenteemme ja uskomuksemme koetukselle. Hankalat tilanteet voi ottaa mielenkiintoisina haasteina ja tilaisuuksina oppia jotain uutta itsestämme.

·       Hinkkala muistuttaa, miten eri ihmiset tuovat elämäämme erilaisia tärkeitä asioita. Unohdamme usein, ettei yksi ja sama ihminen voi tuoda elämäämme KAIKKEA, vaan eri ihmisillä on meille tarjottavanaan erilaisia merkityksiä. Petymme ja turhaudumme, jos esimerkiksi parisuhde ei täytä jokaista kohtaa kriteerilistallamme, vaikka sen sijaan voisimme löytää puuttuvia osasia muista ystävyyssuhteista. Jos parisuhteessa keskustelu on toisinaan kankeaa, voi keskustelun nälkää purkaa jonkun toisen ystävän seurassa. Jonkun toisen ystävän kanssa taas voi vain heittäytyä viihteelle. Suhteita ei voi arvottaa ja asettaa järjestykseen, sillä ne ovat kaikki omalla tavallaan merkityksellisiä. Jos olen liikkeellä vain vaatimuslistan kanssa, tulen varmasti joka kerralla pettymään jossain kohtaa. Jos sen sijaan kohtaan ihmisiä uteliaasti – Mitä tässä suhteessa opin itsestäni ja toisesta? – löydämme aina jotain uutta ja mielenkiintoista täydentämään omia tarvevarastojamme. Joka kerta kun siis huomaamme toisen katsovan asioita eri näkökulmasta tai ajattelevan eri tavalla, voimme vertailun ja kumpi-on-oikeassa-asenteen sijasta hyvillä mielin hihkaista ”Ahaa! Sinä ajattelet siis näin!” ja samalla rikastuttaa omaa maailmankuvaamme.

 

-          Puute vai runsaus?

·       Tästä perinteisin esimerkki on varmasti Onko lasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi?, mutta Hinkkala selittää sen hyvin ymmärrettävästi. Mietitkö usein, mitä elämästäsi puuttuu ja mitä vaille jäät? Mitä tarvitset lisää tai enemmän? Näetkö aina sen, mitä on liian vähän? Oletko koskaan ajatellut, että ehkä sinulla ON JO kaikki mitä tarvitset ja kaipaat, mutta et vain ole pysähtynyt vahvistamaan sitä? Olisiko sittenkin niin, että kaikki rikkaudet ovat jääneet puuteajattelun varjoon? Voisiko omaa näkökulmaa opetella siirtämään siihen, mitä jo on ja vahvistamaan sitä? Eikö se, mihin kiinnittää huomiota, yleensä kasva ja vahvistu? Entä jos sinulla onkin jo siemenet tarvittavaan, mutta olet vain unohtanut ruokkia, hoivata ja kasvattaa niitä? Ehkä juuri siksi et ole saanut haluamaasi? Jos asenteeni olisikin Minulla on tarpeeksi – Minä olen tarpeeksi , tarvitseeko silloin käyttää niin paljon aikaa hamutakseen lisää? Entä voisiko sama toimia myös omien vahvuuksien ja heikkouksien kanssa? Ehkä minä olenkin aika hyvä ja mainio tyyppi – kas kun en ole sitä vain ehtinyt huomata?

 

-          Täytyy vai saada? Ei aikaa vai hyvin ehtii?

·       Tätä olen pohtinut viime aikoina paljon lukemani NLP-kirjallisuuden yhteydessä. Miksi itselleen puhuu aina, että jotain täytyy? Entä jos korvaan sen sanalla saada? Olen tehnyt tätä tietoisesti ja huomannut, että kyllä siinä erilainen kaiku on. Eikö olekin aika kivaa, että saan ja minulla on mahdollisuus tehdä näin paljon erilaisia asioita silloin kun siihen on aikaa ja tilaa, ilman että minun täytyy väkisin pakottaa ja määrätä itseäni tekemään asioita?  

·       Kiire on nykypäivän vitsaus: kaikilla on kiire koko ajan jonnekin, useimmiten tekemään asioita, joilla ei olisi oikeasti ollut mikään kiire. Voisiko jatkuvan takaraivossa tykyttävän en ehdi, en ehdi – mantran korvata ajatuksella kyllä minä ehdin, vielä on hyvin aikaa. Totta on, että KAIKKEA ei mitenkään ehdi, mutta entä jos keskityn tärkeään ja merkitykselliseen ja jätän suosiolla ne vähemmän tärkeät johonkin toiseen hetkeen? Kaikkea ei myöskään saa ehkä juuri tässä, nyt ja heti, vaan jotkut asiat yksinkertaisesti vaativat hieman pidemmän kypsymisajan. Kyllä asiat tapahtuvat ajallaan, usein helpommin juuri siten, ettei koko ajan panikoi ja purista liikaa.

 

-          Ongelma vai ratkaisu?

·       Sen sijaan, että kompuroimme ja ajattelemme epäonnistuvamme, Hinkkala kehottaa miettimään, voisivatko haasteet ja ongelmat olla juuri niitä viisaita opettajia, jotka osoittavat ne paikat, joissa me voisimme vielä kehittyä? Usein ongelma ei ole varsinainen ongelma, vaan ongelmaksi sen tekee meidän omat ajatuksemme ja vääränlaiset ratkaisuyritykset. Ongelmat eivät ole muissa ihmisissä, asioissa tai elämässä, vaan ne syntyvät omassa mielessämme omien tulkintojemme synnyttäminä. Ehkä onkin vain toimimattomia tapoja, joiden kautta näemme paremmin mitkä tavat toimivat ja johtavat onnistuneempaan lopputulokseen?

 

Loppuyhteenveto viidellä adjektiivilla: ajatuksia herättävä, kepeästi soljuva, näppärä, lempeä ja soma. 😊

 

Hinkkalan kirjan löydät mm. täältä.

Oma kirjamme Herkkää arkea – Erityisherkkänä työssä ja vapaalla löytyy vaikkapa täältä.  (Saatavissa myös ääni- ja e-kirjana!) 

Muita hyviä kirjoja löytyy kirjallisuuslistastamme. Päivitämme listaa jatkuvasti.

Työelämätuumailuja -tekstejä löytyy lisää täältä.