Päiväkotipähkäilyjä, osa 2: Viskari vai eskari? Eli ajatuksia 5-vuotiaiden esiopetuksesta.

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua 5-vuotiaiden esiopetuksesta. Kahlasin läpi uutisointia aiheesta ja mietin, miksei missään jutussa kunnolla mainittu sitä, minkä vuoksi tätä esiopetusta oikein pitäisi 5-vuotiaille tarjota. Esimerkiksi opetushallituksen tekstistä (linkki) ymmärsin (melko lailla numeroiden välistä kaivelemalla), että tarkoituksena on entisestään tasa-arvoistaa opintopolkua, toisin sanoen saada varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen piiriin myös ne lapset, jotka tällä hetkellä eivät sitä syystä tai toisesta saa, ja jotka kuitenkin tarvitsisivat sitä kipeästi. Mitään sen kummempaa faktatietoa tai tutkimuksia ei kylläkään listattu missään, millä perusteilla oletetaan siis, että lapset tästä kokeilusta hyötyvät. Monessa muussakin asiassa tuntuu olevan niin, että oletetaan automaattisesti jonkin asian olevan näin, vaikka sitä ei missään ole tutkittu eikä perusteltu sen kummemmin. Lyökää ne faktat tiskiin, kiitos, niin nähdään mihin nämä päätökset perustuvat.  

Mieleen nousi monenlaisia kysymyksiä. Ajatus on taas todella kaunis, sillä tietysti kaikki tukea tarvitsevat lapset tarvitsevat tukea ja apua oppimispolkunsa alkuun. On varmasti paljon lapsia, jotka hyötyvät tästä maksuttomasta ja varhennetusta esiopetuksesta niin, että saavat tarvitsemansa tuen jo hyvissä ajoin ja pääsevät hienosti toisten lasten mukaan, kun varsinainen koulunkäynti alkaa. Aivan todella hienoa, että tuetaan ja autetaan juuri niitä lapsia, jotka tukea eniten tarvitsevat.

Mutta entä sitten ne muut lapset? Ne, jotka etenevät suunnitelman mukaan, oppivat ja kehittyvät siinä missä suurin osa ikäluokasta? En tiedä eskarilaisten numerojakaumista, mutta luulisin että jakautuvat Gaussin käyrään siinä missä kaikki muutkin. Suurin osa pärjää ihan hyvin ilman mitään suurempia ongelmia. Mitä hyötyä he saavat tästä esiopetuksesta? Pääsevät hieman varhaisemmin oppimaan asioita, joita ehtisi kyllä opetella myöhemminkin? Ja väsyvät sitten koulussa, kun osaavat jo. Entäpä ne siellä toisessa ääripäässä? Ne, jotka osaavat jo lukea ja laskea ennen siirtymistä edes tähän varhaiseen eskariin? Mitä hyötyä heille tästä on? 

Mietin, että eikö tässä nyt tapahdu oikeastaan aivan päinvastoin: Sen sijaan, että tasoeroja korjattaisiin, niitä kasvatetaan? Jos yhtä aikaa opetetaan niitä lapsia, joilla on haasteita ja vaikeuksia monissa asioissa ja niitä, jotka käytännössä osaavat jo koko esikoulun oppimäärän, eikö tässä tapauksessa erot vain kasva? Se lapsi, jolla on vaikeuksia esimerkiksi olla paikoillaan, keskittyä tekemään tehtäviä, jolla saattaa olla lukivaikeutta tai muuta haastetta oppimisen kanssa, tekee tehtäviä omaan tahtiinsa: opettelee koulussa olemista, kirjaimia ja numeroita. Entä tämä lapsi, joka osasi lukea jo ennen tätä esiopetuksen aikaistamista? Tämä tekee samaan aikaan entistä haasteellisempia tehtäviä: kirjoittaa, lukee tekstiä. Ja kun on tehnyt tätä parisen vuotta, tylsistyy kuollakseen ekaluokalla, jossa aletaan käymään kirjaimia ja numeroita alusta alkaen läpi. Normaalitapauksessa (eli pelkässä yksivuotisessa esiopetuksessa) erot eivät ehkä olisi ehtineet edes niin suuriksi, sillä tämä näppärä koululaisen alku olisi saanut vedellä kynä- ja väritystehtäviä viskarityyliin vielä vuoden verran ennen kuin pääsee vasta varsinaisesti eskarihommiin esittelemään paukkujaan. Mutta tässä lisävuoden aikana tasoero on ehtinyt kasvaa jo valtavan suureksi, koska ne edistyneetkin ovat menneet eteenpäin, eivät suinkaan jääneet sormi suussa katsomaan, miten toiset kypsyvät ja kehittyvät. Tätäkö tässä oletetaan? Että toiset nousevat ja toiset taantuvat odottelemaan?

Keltikangas-Järvinen oli näemmä päätynyt samaan lopputulemaan Talentia-lehden haastattelussa jo vuonna 2018. Linkki. Häntä huolestutti kovin, miksi lapsia taas tungetaan samaan lokeroon ja lisätään eroja entisestään, kun sen sijaan pitäisi kääntää katseet niihin, jotka apua tarvitsevat ja tukea nimenomaan HEIDÄN koulupolkuaan. Ei niiden, joilla ei ole koulupolkunsa kanssa mitään ongelmaa. Mikä järki on tunkea kaikkia lapsia samaan järjestelmään, jos vain pieni osa heistä tarvitsee apua ja erityistä tukea? Tasa-arvoa, niinkö? Vai erittäin pahasti epätasa-arvoista?

Mietiskelen tätä kahden pojan äitinä. Vanhempi poika oppi lukemaan täytettyään 5, toinen jo hieman ennen. Molemmat ovat osanneet jo sitä ennen siis kaikki kirjaimet ja numeroitakin todella pitkälle. Lukutaidon oppimisen jälkeen kirjoitustaito tuli automaattisesti siinä sivussa ja käsiala paranee koko ajan, mitä enemmän kirjoittavat. (Ja varhaiskasvatuksen kanssa asialla ei kovinkaan paljon ollut tekemistä, sillä toinen poika aloitti varhaiskasvatuksen vasta 5-vuotiaana.) Ja ei meidän lapset ole varmaan ainoita, tiedän muitakin, jotka ovat osanneet lukea jo kevyesti ennen eskaria. Kuka näiden lapsien oppimispolun alusta on kiinnostunut? Väen vängällä yritetään ajaa heitä samaan muottiin niiden muutamien lasten kanssa, jotka eivät tiedä vielä edes kirjaimia tai numeroita. KOSKA SE ON TASA-ARVOISTA näille, jotka eivät vielä osaa. Mutta onko se tasa-arvoista sille yhtä suurelle joukolle, joka jo osaa? 

Nuorempi poika on tällä hetkellä siis viskari, ensivuonna eskari. Naureskelee päiväkodin viskaritehtäville, sillä on osannut tehdä näitä jo pitkän aikaa.  On lukaissut tehtävänannon ja tehnyt tehtävät siinä vaiheessa kun opettaja vasta on kertonut tehtävän muille. Mietiskelee kotona, että jokohan kohta tehtäisiin jotain OIKEITA tehtäviä? Lueskelee isoveljen ekaluokan kirjaa ja sanoo, että osaisin tehdä tuon ja tuon ja tuon. Ekaluokkalainen oli siinä onnellisessa asemassa, että pääsi 0-2 luokalle eskariin, eli oli mahdollista tehdä oman tasoisia tehtäviä, eikä tarvinnut alkaa opiskella kirjaimia ja numeroita alusta alkaen uudelleen. Oli mahdollista tehdä lukutehtäviä, joissa aika ei käynyt pitkäksi. Ekaluokalle siirtyminen sen sijaan oli hänelle pienoinen järkytys, sillä tasoeroista huolimatta jokainen oppilas kirjoittaa ja harjoittelee kirjaimet ja numerot järjestyksessä. Makasi kotona olohuoneen lattialla ja niiskutti, että miksi pitää kirjoittaa A-kirjaimia sivutolkulla, kun on osannut tehdä niitä jo kaksi vuotta? Mutta kun kaikki eivät osaa. Siksi pitää. Koska se on tasa-arvoista.

Muistan myös itse kouluajoilta sen, että otti aivan suunnattomasti päästä, kun toiset hinkkasivat ja hankkasivat kuukausitolkulla jotain asiaa, jonka itse oli osannut jo kauan sitten. Vielä yläasteellakin muistan monta tuntia, jolloin oikeasti meinasi pää räjähtää, kun piti mennä niiden kaikkein hitaimpien mukaan. Eikä ne millään tajunneet. Ei oltu silloin kuultu mistään tasoryhmistä. Olisiko ollut ihan hirveän paljon pyydetty, että olisi saanut mennä eteenpäin omassa tahdissaan? Ekaluokan opettajani oli aivan ihana: hän antoi meille joutuisille lisätehtäväkirjoja ja opetti joskus henkilökohtaisesti jo uuden asian, että meilläkin olisi ollut tarpeeksi haastavaa tekemistä. Aivan ihanaa, että muistetaan niitä, joilla menee huonosti, mutta tehdäänkö se aina niiden kustannuksella, joilla menee jo ihan tarpeeksi hyvin? Miksi heidän pitää kärsiä siitä, että jollain toisella on oppimisen kanssa ongelmaa?

Ymmärrän myös opettajan hädän tässä tilanteessa, enkä todellakaan haluaisi olla heidän housuissaan: luokallinen lapsia, joista kaikki ovat aivan eri vaiheissa, mutta silti täytyy yrittää opettaa kaikkia tasapuolisesti, kuitenkin huomioiden, että hitaimmat pysyvät perässä ja antaa tarpeeksi haastetta niille, jotka ovat parasta aikaa tylsistymässä. Mitä pidemmälle eteenpäin edistyneet karkaavat, sitä isommaksi myös kuilu kasvaa. Koronan myötä myös erilaiset tasoryhmäjärjestelyt ovat olleet hieman jäissä, koska luokkia ei saa yhdistellä. Tasoryhmille olisi hirveästi tarvetta, mutta tällä hetkellä ne ovat mahdottomia.

Mutta aikaistettu esiopetusko korjaa nyt tämän ongelman? Vai ollaanko parin vuoden päästä siinä tilanteessa, että haasteelliset lapset ovat päässeet hieman oppimispolun syrjästä kiinni (hienoa!) ja samalla ne osaavimmat tylsistyvät entistä enemmän ja stressaantuvat ja väsyvät koulunkäyntiin jo ensimetreillä. Kun he ovat saaneet jo vuoden verran enemmän opetusta kuin aiemmin. Entä jos oikeasti laitettaisiin aikaisempi esiopetus heille, jotka tuntuvat sitä tarvitsevan, jotta he pääsisivät tuen piiriin ja koulupolun alkuun paremmin käsiksi? Että he kirisivät hieman kiinni sitä kuilua, joka on näiden tasojen välille JO SYNTYNYT ajat sitten. Kyllä pelottaa, mitä tästä uudistuksesta syntyy.

Ihan oikeasti, ne lapset on YKSILÖITÄ, joista jokainen oppii omassa tahdissaan ja eri aikaan ja eri tavalla ja erilaisilla menetelmillä ja erilaisten ihmisten ja opettajien kanssa. Muistetaanko se, eikä taas tehdä päätelmiä yhden marginaalisen lapsiryhmän perusteella ja tungeta koko ikäluokkaa sen vuoksi samaan lokeroon. Annetaan sitä tukea niille, jotka tarvitsevat, haastetta niille, jotka sitä tarvitsevat. Kyllä siellä koulussa on jo ihan tarpeeksi sitä tasoeroa ilman, että sitä pitää alkaa tekemällä tekemään lisää.

-Laura