Pienen pojan elämää: Kirkkaita värejä kiitos! (Lastenvaate-asiaa)

Kun menen markettiin ostamaan lapselle kenkiä, vastassa on kaksi käytävää: tyttöjen kengät ja poikien kengät. Kun menen vaatekauppaan, vastassa on tyttöjen ja poikien osastot. Okei, tosi kiva, että tytön tai pojan äiti löytää helposti etsimänsä, mutta valitettavasti olen todennut, että en aina löydä. Varsinkin kun pojat olivat vielä vauvoja, tuskailin monesti kaupassa sitä, että poikien osastolla on pelkkää sinistä ja mustaa ja harmaata. Tykkään väreistä ja haluan myös pukea poikani vaatteisiin, jotka näyttävät lasten vaatteilta eikä siltä, että ollaan menossa hautajaisiin. Usein jouduin kääntymään kohti tyttöjen osastoa ja sieltä löytyikin usein punaista, oranssia, keltaista. Tyttöjen osastolla oli myös usein kivoja sukkia, muutakin kuin niitä paloautoja ja mörköjä ja ne kelpasivat tuolloin vielä mainiosti. Pojat eivät ole koskaan pitäneet supersankareista, rekka-autoista ja dinosauruksista, eivätkä pidä vieläkään.

Edelleen tarkistan poikien osaston jälkeen myös tyttöjen osaston. Tällä hetkellä ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että tämän kokoisten tyttöjen valikoima koostuu pörröstä, glitteristä, sydämistä, yksisarvisista ja hellokittystä. Ne eivät oikein iske, ei äitiin eikä poikiin. Vanhempi poika kelpuuttaa yöpukuunsa vaikka mitä pörröystävää ja pinkkiä, mutta julkisesti kouluun tuntuu vaikealta sellaista laittaa. Missä ovat ne vaatteet siltä väliltä? Joku kiva värikäs pusero, jossa olisi vaikka eläimiä? Jotkut kivat oranssit tai siniset housut ilman hämähäkkimiehiä ja poliisiautoja? Hyvällä tuurilla poikien osastolla saattaa olla vihreää ja sinistä ilman mitään kuvioita, ja niitä meillä onkin vaatekaapissa sitten kasapäin. Onneksi myös on kauppoja, joissa oikeasti on panostettu väreihin ja siihen, ettei pojan päällä tarvitse olla aina pelkkää harmaata ja mustaa. Ei vaan tajua, miksi yleinen oletus on tytöille pinkki, pojille harmaa tai musta.

Kun pojat olivat vielä molemmat päiväkodissa, ajoimme paljon linja-autolla päiväkotimatkoja. Erotuimme aina hyvin tyypillisestä mustaharmaasta matkustajajoukosta: meillä oli vakiovarusteemme, eli vanhempi poika oli melko lailla kokonaan vihreä, nuorempi sininen ja minä pinkki. Olemme tällainen väri-trio usein vieläkin, tosin sillä tavalla muuttuneena, että pienin poika on sininen/turkoosi/sateenkaarenkirjava/vihreä (ilmasta riippuen), vanhempi poika siniruutuinen tai vihreä, minä edelleen uskollinen pinkki.

Operaatio talvisaapas: Olimme viimesyksynä ostamassa vanhemmalle pojalle talvisaappaita jo hyvissä ajoin syksyllä. Poikien hyllyssä oli mustaa, kuviona rallilippu. Tyttöjen puolella oli mustaa, kera sydämien. Ekaluokkalainen puntaroi tovin rallilippukenkiä ja mietti, olisiko ehkä ne sydämet sittenkin paremmat, kun ei oikein ole näitä ralli-ihmisiä. Totesi kuitenkin, että ehkä ei sitten, ne on ehkä vähän liian tyttömäiset, otetaan rallilippu, vaikka se ei kovin sydäntä lähellä olekaan. Ostimme samalla reissulla lämminvuoriset kumpparit: tarjolla korallinpunainen ja harmaa. Voi tauti. Poika katseli niitä hetken ja totesi, että pakko varmaan ottaa harmaat kun ei tässä oikein muuta taida olla… Normikumppareista sentään oli viimeksi tarjolla myös keltainen vaihtoehto.

Tänä vuonna jälleen operaatio talvisaapas: Menin ostamaan pienemmälle pojalle talvikenkiä, kun entiset (räiskyvän pinkit) kengät olivat menneet pieniksi. Vanhempi poika valitsi nämä pinkit kengät aikoinaan itse ja oli niihin kovin ihastunut. Myös nuoremman pojan mielestä ne olivat supermakeet: tyttökavereilla päiväkodissa oli samanlaiset! Myös äiti (tällaisena pinkki-hörhelönä) oli näihin kovin ihastunut, eikä pelkästään sen vuoksi, että ne näkyivät jo kaukaa. No, vastassa oli tällä kertaa musta ja violetti. No huh. Vaikka pinkit kengät olivatkin olleet supermakeat tähän asti, epäilin olisivatko ne sitä vielä ensitalvena koululaisena, jolloin hyvällä tuurilla nämä uudet kengät voisi vielä mahtua. Puntaroin todella pitkään, olenko niin tylsä äiti, että ostan lapselle mustat kengät. Mutta kun kerta muuta ei ollut saatavilla, otin mustat. Poika oli ihan tyytyväinen näihin, vaikka totesikin että KAIKILLA on mustat.

Joskus muutamia vuosia sitten olin innosta kiljuen ostamassa pojille samaisia talvisaappaita, kun tarjolla oli kirkasta vihreää ja sinistä, myös todella ärmäkkää pinkkiä. Meillä oli tummansiniset, vaaleansiniset, seuraavana vuonna tosiaan nämä pinkit. Mihin jäi nämä värit? Valinnanvaraa olisi ollut vaikka ja mitä, mutta nyt seuraavina vuosina tarjonta on koostunut pelkästään näistä violeteista ja mustista. Mitämitämitä?? Onko tämä joku kollektiivinen vanhempien toive vai mikä, kun olen itse kuullut kyllä ihan päinvastaista viestiä: kengät sekoittuvat koko ajan kun kaikilla on samanväriset, äidit ja lapset haluaisivat muuta, mutta kun ei ole mistä ostaa. Pienemmän pojan mielestä oranssit olisi aika päheät, mutta niitä taidetaan joutua odottamaan maailmansivu.

Tokaluokkalainen on nyt siinä vaikeassa kohtaa vaatekauppavalikoimaa, että hän on siirtynyt taktisesti isompien poikien osastolle. Tähän asti nyt oli vielä jotain mistä valita, nyt kaupassa pääsee äidiltä itku. Ei enää edes rehellistä vihreää tai sinistä, vaan tosiaan harmaata ja mustaa, minecraftia, supermariota ja muita pelejä (joista poika ei ole yhtään kiinnostunut) ja epämiellyttäviä huppareita (jotka jäävät inhottavaksi möykyksi niskaan). Oli työn ja tuskan takana löytää ihan perus college-paita ilman huppua (lopulta löytyi yksi turkoosi useamman kaupan jälkeen), ja tavallinen pitkähihainen paita (harmaa tosin sekin). Onneksi mummi löysi vihreän ja sinisen toisesta kaupasta.

Ja sama kintas-pipo osastolla. Meillä on kymmenet mustat kinttaat, jotka varmasti menevät laatikossa sekaisin. Tilasin pojille viimetalvena uudet netistä, kun ajattelin että värivaihtoehtoja on enemmän: ou-jee, tarjolla oli tummansininen ja pinkki! Kyllä tämmöistä värihörhelö-äitiä kiukuttaa niin maan perusteellisesti! Kuravaatteita löytyy vaikka mitä väriä, miksei muuta? Kesävaatteissa värivalikoimaa on edes kohtalaisesti, mutta ei niiden iloiset kuosit kovin paljon talven pimeydessä ja harmaudessa lämmitä. Ei tässä ole jonkinlainen ristiriita? Kun on muutenkin ankeaa, niin puetaan vaan ankeaa päälle, hyvähyvä.

Onhan sitten toki nämä vaihtuvat muotivärit, kuten epämääräinen roosa (no, pojat ei tästä juuri innostu) ja epämääräinen keltainen (äiti, älä mulle noita vauvankakan värisiä housuja nyt ainakaan osta!) joilla lapsen voi mätsätä lastenhuoneen tapettiin. (Paitsi että meillä on lastenhuoneessa limenvihreä seinä.) Noo, odotellaan josko vaikka shokkivärit tulisi muotiin uudelleen… 

Ja jos lapsilla on ankea valikoima, niin aikuisilla se vasta onkin. Olen (tässä tapauksessa onneksi) melko lyhyt ja pienijalkainen, joten voin ostaa osan vaatteistani ja lähes kaikki kenkäni lastenosastolta. Tällä hetkellä kuolaan pinkkejä välikausikenkiä eräästä nimeltämainitsemattomasta lastenvaateliikkeestä, joka osaa vielä tehdä VÄRILLISIÄ vaatteita. Niitä odotellessa… 

Eikä pelkästään ne värit, vaan muutenkin oletetaan että kaikki lapset pitävät huppareista (molemmille pojille ihan kauhistus, kun huppu painaa niskassa takin alla) ja tiukoista farkuista. Yritän etsiskellä pojille miellyttävän pehmeitä, joustavia ja mukavia housuja, paitoja joissa ei ole nappeja ja vetskareita. Juhlissa menee kauluspaita, mutta erityisesti vanhempaa poikaa ahdistaa, jos muulloin täytyisi pitää hankalia vaatteita. Ja jos lasta ei ahdista, niin äitiä vähintään, kun edes yrittää pukea lapselle jotain muuta kuin mikä itsestä tuntuisi iholla hyvältä. Vanhempi poika on tarkka siitä, että housunlahje ei rempsota paljaana kengästä, vaan pysyy "sukkalukolla" kiinni, paita on housussa, pipo oikeinpäin, hanskat/kinttaat kunnolla kädessä. Pienempi sen sijaan kuljeksisi miten sattuu housut rullalla. Joudun oikomaan vaatteita, jotta voin katsella tätä menoa ahdistumatta. Tämäkin on näemmä niin persoonakohtaista, miltä vaatteiden pitää tuntua ja miten niiden pitää olla.

 

Värikästä ja iloista alkutalvea ja joulun odotusta!💚

-          Laura