Lelutornin tähystäjät

Lapsena minulla oli hurjasti mielikuvitusta ja järjestin aina vaikka minkälaista toimintaa. Meillä oli naapurin serkkupojan kanssa leikkejä, jotka kestivät päivä- ja viikkokausia: olympialaisia, sirkusta, kesäradion tekemistä, legorakennelmia, barbileikkejä. Yhtenä kesänä suosikkileikkimme oli Terminator-kakkonen, jossa minä olin pulaan joutunut Sarah Connor ja serkkupoikani tietysti Schwarzenegger ja siinä sivussa myös itse tappajarobotti Terminator. Juoksimme ja pyöräilimme kuviteltua robottia karkuun ja välillä minun piti piiloutua leikkimökkiin, kun robotti tepasteli niillä kulmilla. En tajunnut juonesta tuolloin hölkäsen pöläystä, mutta jännittävää ja hauskaa se oli. Omasta mielestäni olin varsin vakuuttava Connor, vaikka en tajunnutkaan, miksi robotti jahtasi minua. (Myöhemmin olen toki katsonut elokuvat ja tajunnut, mistä leikissä oli kyse, mutta ilman elokuviakin pääsin näköjään uppoutumaan varsin hyvin maailmanpelastushommiin.) Myöhemmin leikitin pikkusiskoani antaumuksell...

Jos jotakin kirjaa suosittelin ihan kaikille kansalaisille pakolliseksi, niin se olisi Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt. Rakastuin tähän kirjaan heti ensimmäisestä sivusta alkaen! Tämä on kirja, joka ihan jokaisen tulisi lukea, ihan vaan sen vuoksi, että voisimme edes vähän paremmin ja suorittaisimme edes hiukkasen vähemmän.   Kolu lataa suoraa ja kaunistelematta pitkän listan asioita, joiden vuoksi me kaikki olemme koko ajan niin väsyneitä. Osui ja upposi! Kolu ei tarjoile kirjassaan meditaatio-opastusta oman mielen rauhoittamiseen, vaan kirjoittaa auki ne sadattuhannet ihmeelliset kiemurat, joita me luulemme kuuluvan hyvään elämään. Hän kertoo myös erittäin havainnollistavien esimerkkien avulla, miten turhaa suorittamista voi karsia. Rakastuin kirjaan oikeastaan juuri esitystavan vuoksi: ei yritetä asettua jotenkin toisen yläpuolelle neuvomaan ja ohjeistamaan, miten kenenkin tulisi elämäänsä elää, vaan asiat tuodaan lukijan mutusteltaviksi (toisinaan jopa sangen) surkuhupaisi...