Lelutornin tähystäjät

Tammikuisen päivän kirkkautta uhmaten suuntasimme lenkille ilman aurinkolaseja (valoherkiltä henkilöiltä melko huono päätös) ja pohdimme sitä, miten stressaavaa elämä oikeastaan onkaan tällaisena herkkis-tyyppinä.   Keskustelu lähti oikeastaan liikkeelle amerikkalaisen lastenlääkäri Tom Boycen kirjan herättämistä ajatuksista. (Boyce, T. (2020). Orkidea vai voikukka?) Kirjassaan hän jaottelee lapset voikukkiin ja orkideoihin. En ala tässä käymään teoriaa sen enempää läpi, mutta lyhyesti tiivistettynä voikukat pärjäävät hyvin ja kukoistavat missä tahansa, orkideat sen sijaan ovat vaativampia ja kukoistavat parhaiten vain tietynlaisissa olosuhteissa. Voikukat ovat joustavia ”perus”lapsia, joille jokapäiväinen elämä ei ole kovinkaan suuren stressin eikä analysoinnin aihe. He vain mennä porskuttelevat sen suuremmin huolehtimatta asioista. Orkideat ovat sen sijaan herkkiä lapsia, jotka kitkuttelevat stressaantuneina väärässä maastossa tai puhkeavat loisteliaasti kukkaansa oikeanlaisess...

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua 5-vuotiaiden esiopetuksesta. Kahlasin läpi uutisointia aiheesta ja mietin, miksei missään jutussa kunnolla mainittu sitä, minkä vuoksi tätä esiopetusta oikein pitäisi 5-vuotiaille tarjota. Esimerkiksi opetushallituksen tekstistä ( linkki ) ymmärsin (melko lailla numeroiden välistä kaivelemalla), että tarkoituksena on entisestään tasa-arvoistaa opintopolkua, toisin sanoen saada varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen piiriin myös ne lapset, jotka tällä hetkellä eivät sitä syystä tai toisesta saa, ja jotka kuitenkin tarvitsisivat sitä kipeästi. Mitään sen kummempaa faktatietoa tai tutkimuksia ei kylläkään listattu missään, millä perusteilla oletetaan siis, että lapset tästä kokeilusta hyötyvät. Monessa muussakin asiassa tuntuu olevan niin, että oletetaan automaattisesti jonkin asian olevan näin, vaikka sitä ei missään ole tutkittu eikä perusteltu sen kummemmin. Lyökää ne faktat tiskiin, kiitos, niin nähdään mihin nämä päätökset perustuvat.   ...