Lelutornin tähystäjät

Heippa hei!💛 Me tähystäjät olemme olleet vähän hiljaisuudessa viime ajat ja raporttien määrä on jäänyt kovin vähäiseksi. Tähystystä olemme kuitenkin jatkaneet mitä suuremmissa määrin! Tässä vähän kuulumisiamme pitkästä aikaa. Kerroimme täällä blogissammekin viime syksynä kirjaprojektistamme erityisherkkyyteen liittyen. Vuosi on hurahtanut kaikin puolin vauhdilla myös kirjan suhteen ja se on sisältänyt hyvin monenlaista kiemuraa. Jännää on riittänyt! Nyt kirjaprojektimme alkaa olla pikkuhiljaa loppusuoralla.  Viime vuonna joulun alla saimme kerättyä aineiston, johon saimme valtavan tärkeitä ja ihania kirjoituksia teiltä muilta herkiltä! Alkuvuodesta aloimme käydä aineistoa läpi ja hahmotella kirjan rakennetta. Luimme, kirjoitimme, pohdimme, keskustelimme, suunnittelimme, haroimme hiuksia, muokkasimme, poistimme, söimme suklaata, erehdyimme ja pohdimme uudestaan, sitten taas luimme ja kirjoitimme. (Ja söimme vielä pikkuisen lisää suklaata.) 😊 Yhtäkkiä huomasimme olevamme jo lokakuu

  Näin herkkis-äidille ruokailu voi aiheuttaa yllättävän monenlaista haastetta. Usein nolottaa, että aikuinen ihminen on näin ”nirso”. Vielä kun perheessä sattuu olemaan muitakin tahattomasti valikoivia ruokailijoita, joudutaankin viikon ruokalistaa miettimään melko ankaralla kädellä.  Etenkin nuorempi lapsi pistelee poskeensa melkein mitä vain, päiväkodissakin kelpaa usein myös se uutuustuote, mikä ei muille lapsille maistu. Kun menen hakemaan lasta päiväkodista, kuulen melkein päivittäin, että poika on syönyt kaksi tai kolme annosta. En tiedä mihin mahaan hän ruokaa syö, sillä housut pysyvät nippanappa jalassa. Ainoa, mitä hän inhoaa, on soppaklöntit ja päiväkodin maidoton limajugurtti. Myös mieheni syö käytännössä ihan mitä vaan. Vaikka ruoka olisi kuinka pahaa, se menee kyllä alas ja vähän sitkeämpikin lihanpala sujahtaa sujuvasti mahaan saakka. Hänelle ei ole ongelma kokeilla uutuusmakuja. Vanhempi poika on perinyt selkeästi minun geenejäni myös ruokailun suhteen. Häntä inhott

HSP Suomen Rohkeasti herkkä -blogista löytyy nyt tilannekatsausta siitä, miten jännittävääkin jännittävämpi kirjaprojektimme erityisherkän arkipäivän palikoista etenee! Käy siis tsekkaan sieltä! 😎👍 Pääset tekstiimme suoraan tästä: Rohkeasti herkkä -blogi, Kirjaprojekti erityisherkän arkipäivästä etenee . 

Kuuntelin Reino Nordinin kappaletta Aikuisii ja tästä tietysti sain aikaan mojovan pohdinnan siitä, missä vaiheessa muka tosiaan muutuin ”aikuiseksi?” Vai menikö minulta ehkä joku kohta ohi, sillä en edelleenkään tunne itseäni kovin aikuismaiseksi, vaikka neljäänkymppiin ei ole enää montaa vuotta. Mitä sillä aikuisella oikein edes tarkoitetaan? Ikää vai sitä, että osaa käyttäytyä ”aikuisen” normin mukaisesti?   Aikuisuuden voi määritellä hyvin monella eri tavalla. Koulutukseeni kuului hyvin monia eri kehityksen ja kasvun teorioita sekä elämänkaaren eri vaiheiden määritelmiä ja kehitystehtäviä, joista en nyt tässä ala sen enempää. Päällimmäisenä mieleeni jäi jostain lukemani (ei-niin-kovin-tieteellinen) määritelmä siitä, että ihminen on aikuinen silloin, kun hän osaa huolehtia omista asioistaan itsenäisesti ja tarvittaessa myös toisten (eli lähinnä lastensa ja muiden kanssaihmisten) asioista. Ikämääritelmä aikuisuudelle oli sen sijaan hyvinkin häilyvä, sillä esimerkiksi monessa lä

Kevättä kohti mennään, hyvällä tuurilla ehkä jo kuukauden päästä näkee ikkunastakin ulos! 🙈😅 Meillä ainakin lunta on niin paljon, että aina oikein yllättyy johonkin lähtiessä, miten keväisesti aurinko jo paistaa. Kyllä se sieltä pikkuhiljaa! 💚 Olemme olleet koko alkuvuoden todella tiiviisti kirjaprojektimme kimpussa: kirjoittaneet näppäimistöt sauhuten muistiinpanoja ja järjestäneet äärimmäisen kiinnostavaa ja innostavaa aineistomateriaalia. Edelleen tuntuu, että on valtava etuoikeus päästä tekemään tällaista juttua! Jos hyvä tuuri käy, vuoden päästä pitäisi jo olla hyppysissä ihka oma tietokirjamme erityisherkkien hyvästä arkipäivästä, johon työelämä liittyy olennaisena osana. Jännää!! 😍 Kirjoitustöistä johtuen blogin puolella on ollut hieman hiljaiseloa, mutta monia ajatuksia on tännekin muhimassa tuolla pääkopassa kaiken muun sekalaisen roinan joukossa. Arki se kun tuppaa olemaan niin kiireistä... 😅 Oikein ihanaa kevättä! Muistakaa aurinkolasit! 😎 t. Laura ja Anna

  Onhan tämä ihan sairasta hommaa, kirjaimellisesti! Tuskin olemme myöskään tämän kanssa yksin: veikkaan että melko moni äiti on repinyt useampia hiustukkoja päästään erityisesti tänä syksynä ja talvena. Lapset ovat ihan jatkuvalla syötöllä sairaana! Kun yhdellä helpottaa, toinen aloittaa. Ihan jatkuva kierre, jolle ei loppua näy. Mauri Kunnaksen kirjassa Joulupukki ja noitarumpu shamaani taikoo seuraavan loitsun: ”Nuha, kuume, flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti! Häivy, jätä Pukki-polo, anna hälle hyvä olo, etsi tauti toinen kolo!” Tämä mantra on ollut monesti mielessä, kun olen jälleen kerran kantanut lapselle lisää räkäpaperia   ja pessyt omia käsiä rystyset ruvella. En ymmärrä, mistä kaikki virukset yhtäkkiä ovat löytäneet tiensä meille! Onhan niitä ollut liikkeellä aina, mutta tuntuu että tänä talvena oikein erityisen runsaasti. Ihan kuin kaikki pöpöt olisivat odottaneet kaikkien sulkujen loppumista kieli pitkällä ja oikein villiintyneet, kun hetkeksi annoimme m