Lelutornin tähystäjät

  Kevät, se on viimein täällä! Ihan kunnolla niin, että lapset uskaltaa laittaa menemään pyörällä kouluun eikä jatkuvasti vihmo uutta märkää lunta naamaan. (Joku viikko sitten olimme yhdessä lenkillä, ja tuolloin vettä tuli siihen malliin, että kotiin päästyäni huomasin olevani kaikkia alusvaatteita myöten märkänä, vaikka päällä oli vedenpitävä takki.) Jotain edistystä on siis tapahtunut, ja kesää kohti mennään! Mutta voih. On tässä omat haasteensa, jotka ehtivät aina pitkän talven aikana unohtua. En ollut pariin päivään ehtinyt käydä ulkoilemassa, joten eilen rykäisin pitkästä aikaa ja suuntasin lenkille. Ihana päästä kirmailemaan sulaneille teille ja haistelemaan kevään tuoksuja! Huono idea. Sää oli kyllä oikein aurinkoinen ja kaunis, ja siinäpä jo ensimmäinen haaste. Vaikka minulla oli aurinkolasit päässä, aurinko kimpoili jäljellä olevista hangista niin, että koko matkan sai silmiä siristellä ja tullessa oli jo otsalihakset ja pää kipeänä. (Kyselin aurinkolasiliikkeestä joku

  Ihanaa kevättä! 💛 Pahoittelut pitkästä hiljaiselosta, mutta meillä on ollut niin paljon kaikkea muuta mielessä ja mielen vieressä, että emme ole millään joutaneet käyttämään paukkuja blogin suuntaan. Monenlaista ajatusta on mielessä, joten ehkä niistä joku päätyy tännekin vielä luettavaksi! Työ- ja opiskelurintamalla olemme käyneet puolin ja toisin kaikenlaisten uusien tuulien kimppuun, joten niissäkin on riittänyt sulateltavaa.  Kirjalistaa on nyt päivitetty, ja mukaan saatiin aimo liuta mm. stressinhallintaan liittyviä teoksia. Käyppä siis vilkaisemassa täältä , mitä lukemista voisit löytää omalle kevätlistallesi! Vielä on piiiiitkä lista kaikkea kiinnostavaa lukematta, mutta päivitellään taas kun saadaan uusia kirjoja kahlattua. Viime aikoina on tullut käytyä läpi paljon mm. NLP-kirjallisuutta, joita nyt ei tähän listaan ole kaikkia laitettu, mutta jos aihe kiinnostaa, kirjastosta löytyy iso pino kiinnostavia teoksia hakusanalla NLP (Neuro-Linqvistic-Programming). Aiheesta löytyy

  Viime aikoina olemme pohdiskelleet paljon vanhempien, erityisesti äitien uupumista. Vaikka elämä somessa usein näyttäytyy kiiltokuvamaisena, oikea arki ei välttämättä aina tunnu siltä. Olemme rivien välistä havainneet, että melko monet vanhemmat kamppailevat oman jaksamisen kanssa ainakin jossain määrin, vaikkei sitä aktiivisesti tuodakaan esiin. Vauva-arjessa on vielä lupa olla julkisesti väsynyt repaleisten yöunien takia, mutta kuinka moni vanhempi kehtaa myöntää, että pikkuisen vieläkin väsyttää, vaikka lapset ovat jo isoja ja kaikki on muuten ihan mallillaan? Myös kirjaamme varten keräämissämme tarinoissa näkyi ja kuului ihan tavallisen arjen väsyttävyys: jos arki väsyttää yksineläjää tai lapsetonta pariskuntaa, kuinka paljon se väsyttää perheellisiä? Entäpä niitä, joiden lapsilla tai vanhemmilla itsellään on jotain lisähaastetta? Jossain on oltava jokin todella suuri porsaanreikä, mistä uupumus vuotaa perheisiin. Missä? Ja mitä sille voisi tehdä? Olemme pohdinnoissamme pääty

  Meidän perhe matkustaa ulkomaille harvoin, viimeksi olimme reissussa 6 vuotta sitten, kun lapset olivat 2 ja 4v. Tähän vaikuttaa toki rahatilanne, mutta myös se, että tykkäämme matkustaa paljon kotimaassa ja käytämme lomarahat usein pyörimiseen Suomen rajojen sisäpuolella. Vuosi sitten suunnittelimme jälleen porukalla ulkomaanmatkaa, joka toteutuikin viimein nyt syyslomalla. Tuolloin suunnittelupalaverissa minulta kysyttiin, käytänkö lomarahat mieluummin siihen, että matkustamme poikien kanssa junalla Helsinkiin vai lähdetäänkö viikoksi rantalomalle. Vastasin, että Helsinkiin. Vastaukseni oli kommenttien ja ilmeiden perusteella ilmeisen väärä, sillä kaikkihan pitävät rantalomista! Olen siis tässäkin tapauksessa kai jotenkin todella outo, koska siinä missä toiset näkivät leppoisassa tuulessa huojuvia palmuja, minä näin matkalaukkutolkulla mahdollisia katastrofin aineksia, säätämistä ja stressiä. Kukaan muu ei nähnyt matkassa mitään stressinaiheita, aivan kevyesti matkustamme puoli p

Varsinkin näin elokuussa, kun kaikenlaiset uudet kuviot alkavat taas kesälomalösötyksen jälkeen pyöriä, elämyshakuinen herkkis-äiti käy ihan ylikierroksilla. Kierroksilla hyvällä tavalla! Olisi niin paljon kaikenlaista uutta ja jännää, jota haluaisi tehdä ja kokeilla! Tuntuu että vaikka kesä oli täynnä ohjelmaa, niin silti kaipaa kalenteriinsa kaikenlaista uutta puuhaa. Valitettavasti kalenterissa on elokuussakin vain 7 päivää ja 24 tuntia. Elämyshakuisuus (niille, joille se ei vielä ole terminä kovin tuttu) tarkoittaa pysyvää olotilaa, jossa ihminen herkkyydestään ja yleensä empiväisestä luonteestaan huolimatta kaipaa kaikenlaista uutta koettavaa. Elämysten ei tarvitse olla suuria ja mittavia, eikä missään tapauksessa vaarallisia ja hurjia (voi olla niitäkin), vaan elämyshakuiselle herkälle riittää usein pienetkin elähdyttävät hetket turvallisesti järjestettyinä. Tällaisia voivat olla vaikkapa matkat, uudet kokemukset ja harrastukset tai yksinkertaisesti vaikkapa pino uusia kirjoja,

  Eilinen markkinavierailu oli taas mainio esimerkki siitä, ettei todellakaan pitäisi lähteä yhtään mihinkään, jos yhtään alkuun epäilyttää. Jälleen kerran taas sain todistaa nälkäkiukun voimaa niin itselläni kuin lapsillani. Mikään ei oikein sujunut suunnitelmien mukaan ja ainoina tuliaisina reissulta jäi käteen vain ajatus siitä, etten ikinäkoskaanmilloinkaan enää lähde yhtään mihinkään markkinoille. Olimme poikieni (8 ja 10) kanssa koko päivän kotona viettämässä lauantaita mieheni ollessa perustapaansa viikonlopputöissä. Monesti vietämme aikaa mummolassa, sillä pääni tahtoo taktisesti hajoilla, jos joudun liian monena päivänä kehittelemään lapsille yksinäni tekemistä, mutta tänään jäimme poikien toiveesta kotiin, sillä viikko oli ollut kohtalaisen intensiivinen. Sopi minulle. Tarkoituksena oli viettää rento päivä kotosalla, tehdä vähän kotihommia rästistä ja lukea kirjaa, pelata ehkä pelejä. Päivä menikin omalla mittapuullani ihan kohtalaisen kivasti, eikä mitään valtavan suuria k