Herkkää (kirjailijan) arkea - eli miten kirjaprojektimme tuli päätökseen

 

Hei!

Nyt on kyllä niin jännittävät hetket käsillä, että huh! Odotamme parhaillaan kirjaamme painosta, ja jännäämme sormet ja varpaat ristissä kauanko sen matka kestää lakkojen läpi Tallinnasta Helsinkiin Kirjapajan varastolle ja siitä kauppoihin. Ja vielä pitäisi odottaa oman kirjapaketin matka Helsingistä Ouluun! Vähemmästäkin menee yöunet, kun ei millään malttaisi odottaa!  😅

Ilolla voimme siis ilmoittaa, että kirjamme Herkkää arkea – erityisherkkänä työssä ja vapaalla on siis ihan pian kirjakaupoissa! Kirjaamme voi käydä tutustumassa esimerkiksi kustantajamme Kirjapajan verkkokaupassa Herkkää arkea | Publiva Oy (kauppakv.fi). Koodilla HERKKÄÄ saat kirjan tätä kautta hintaan 25e (+postikulut).

Tuntuu aivan uskomattomalta, että alun perin pienestä heitosta lähtenyt idea muotoutui matkan varrella oikeaksi kirjaksi ja että se on nyt viimein kaikkien luettavana! Kävi kuitenkin moneen kertaan selväksi, että tähän kannatti lähteä, jokainen käänne oli kyllä vaivan arvoinen. Tämä matka oli varsin terapeuttinen kokemus meillekin, sillä pelkästään omasta materiaalista olisi saanut kevyesti pitkän Iijoki-sarjan. Kun mukana oli vielä 45 muuta ihanaa herkkää tyyppiä, materiaalia kertyi pilvin pimein. Ilman ihania kustannustoimittajiamme istuisimme varmasti edelleen materiaalivuoren alla ihmettelemässä, miten ihmeessä puserramme kaiken yksien kansien väliin.

Ideamme muotoutui matkan varrella yhä selkeämmäksi ja lopulta päädyimme rajaamaan käsittelyalueeksi työelämän ja vapaa-ajan – juuri ne alueet, joissa astumme oman kodin turvasta ulkomaailmaan. Miten työelämästä voisi tehdä herkälle ihmiselle sopivaa niin, että vapaa-ajalle ei jäisi valtavaa painetta riittävästä palautumisesta? Jos jaksaisimme työssä paremmin, emme tarvitsisi ehkä niin paljon aikaa toipumiseen ja ehtisimme ehkä samalla huomata myös herkkyytemme hienot puolet paremmin? 

Työelämästä herkän näkökulmasta löytyy kirjallisuutta edelleen todella vähän, vaikka aihe selkeästi puhututtaa meitä herkkiä ihmisiä kovasti. Herkän arki (erityisesti ruuhkavuosien paineessa) ei ole aina perhosia ja kukkasia, vaikka kuinka haluaisimme. Väsymme, kuormitumme ja ahdistumme asioista, joista toiset eivät ahdistu ja teemme jatkuvasti pakosuunnitelmia A,B ja C, vaikka kyseessä olisi päivittäinen kauppareissu tai työpaikan lounastauko. Työpaikalla käytämme suunnattoman paljon enemmän energiaa pelkkään olemiseen ja ajattelutyöhön ja podemme huonoa omaatuntoa siitä, ettei oma panoksemme tunnu näkyvän oikein mitenkään. Siinä missä toinen juoksee maratonin, me juoksemme maratonin omassa päässämme ja olemme vähintään yhtä väsyneitä. On turhauttavaa, miten antaa kaikkensa, mutta siltikään ei oikein tunnu riittävän siihen, mihin kollega pystyy. Herkkä tyyppi sinkuu, venyy ja paukkuu sopeutuakseen toisille sopivaan järjestykseen, mutta silti saakin lähinnä sääliviä katseita siitä, ettei osaa olla ”normaalisti”: On liian tunteellinen, liian itkuherkkä, liian hiljainen, liian monimutkaisesti ajatteleva, liian sitä ja liian tätä. Kun hieman pysähtyy tarkemmin katsomaan, olemme aivan loistavia työntekijöitä ja omaamme useimmiten erinomaiset alaistaidot. Kuka ne huomaisi jos emme pääse haastattelua pidemmälle? Miten kehtaa sanoa, että en jaksa yhtä pitkää työpäivää kuin muut? Olenko huono työntekijä, jos en selviäkään uupumatta? Etenkin ruuhkavuosissa myös arjen palikoiden järjestäminen ja asettelu vaatii usein melkoisia jonglöörin taitoja, joten herkkien on ollut pakko oppia laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Valitettavan usein oma jaksaminen jää taka-alalle, vaikka juuri se auttaisi koko pakkaa pysymään paremmin kasassa. Miten ihmeessä siihen enää jäisi paukkuja?

Emme voi aktiiviselle hermostollemme mitään, sillä varautuminen, suunnittelu ja kaikkien mahdollisten näkökulmien tarkastelu on meidän luontainen tapamme toimia. Eläinlaumassa suojelijoista on ollut hyötyä, mutta nykyihmisen elämässä tällainen kuormitusalttius on useimmiten vain haitta. Olisi todella tärkeää oppia löytämään niitä kohtia, joissa mopo lähtee käsistä ja torni tuntuu aina romahtavan. Jos ymmärtää paremmin oman toimintansa logiikkaa ja tunnistaa tilanteita, joissa ahdistus nousee tai kuormitus tuntuu muuttuvan liian suureksi, on helpompaa tehdä muutoksia omaan toimintaan ja muokata ympäristöään paremmin itselleen sopivaksi. Olemme jakaneet kirjassamme oivalluksia siitä, mitkä kaikki asiat arjessa kuormittavat ja miten niitä asioita voisi parhaansa mukaan yrittää kampittaa. Olemme halunneet tuoda mukaan myös herkkää hermostoa helliviä ja hoitavia tekijöitä, erityisesti vapaa-ajan inspiroivia ja mieltä rauhoittavia puuhia. Löytyykö sinun omasi näiden joukosta?

Mutta takaisin kirjoitusprosessiin. 

Ensikertalaisina koko projekti oli siis hyvin jännittävä ja opimme siitä valtavasti. Vaikka yhteinen kirjoittaminen olikin tuttua jo yliopistoajoilta, projektin osaset yllättivät silti. Apurahahakemukset, voi hyvää päivää! Kustantajat, ei hyvänen aika! Onneksi löysimme maailman parhaat kustannustyypit, jotka (yllättävää kyllä) olivat kiinnostuneita auttamaan meitä jokaisessa käänteessä ja tekemään hommia myös meidän puolesta. (Tämä on edelleen hyvin hämmentävää!) Kirjoittaminen toki jäi meidän vastuulle.  Jossain vaiheessa tajusimme, että itse kirjoitustyö oli vain minimaalinen siivu kaikesta muusta työstä, ja koska teksti oli oikeasti jo suunniteltu päässämme valmiiksi, sen kirjoittaminen auki paperille ei ollut lopulta kovinkaan aikaa vievää. Opimme, että kirjailija ei vain kirjoita, vaan enimmäkseen tekee ihan muuta: lukee, tekee muistiinpanoja, pitää silmänsä ja korvansa auki, kerää, muokkaa, kirjoittaa satamiljoonaa sähköpostia, (syö suklaata), leikkaa ja liimaa aineistoa ja järjestää sen kaiken lopulta kansien väliin (ja syö vielä pikkuisen suklaata). On melko outoa edes vastata kysymykseen ”Paljonko te olette jo kirjoittaneet?”, koska teksti ei varsinkaan tietokirjassa ala sivulta 1 ja pääty sivulle 200. Meidän tapauksessamme kirjoitimme kaksinkertaisen määrän sekalaisia muistiinpanoja, joita karsimme ja järjestimme kustannustoimittajiemme kanssa rankalla kädellä. Teksti ei vielä sittenkään ollut valmis, vaan se piti tarkistaa, tarkistaa ja vielä kerran tarkistaa. Silti hirvittää edes katsoa valmista kirjaa, koska löytää sieltä kuitenkin vielä sen sata kirjoitusvirhettä.

Vaan entäpä sitten, kun kirja oli jo valmis painoon? Auta armias, miten yhtäkkiä pitikin alkaa MAINOSTAA! Emme todellakaan ole mitään someaktiiveja tai esiintyjiä, joten oli valtava kynnys alkaa markkinoida omaa tuotostaan, joka ei ollut vielä edes ilmestynyt! Pelkkä mainoskuvissa käyminen aiheutti meille molemmille melkoisia sydämentykytyksiä, joten emme edes harkinneet että olisimme kovin näyttävästi esiintyneet kirjamme kanssa. Onneksi emme tässäkään mainospuuhassa olleet yksin, vaan aivan superit markkinointi-ihmiset auttoivat meitä välittämällä viestiä kirjasta tahoille, joita emme olisi ikinä edes keksineet. He olivat mainostaneet kirjaamme jo silloin, kun vasta kahlasimme muistiinpanojemme joukossa ja etsimme punaista lankaa.

Opimme, että introverteinkään kirjailija ei pärjää yksin, vaan tarvitsee rinnalleen tiimin, joka osaa ohjata laivaa haluttuun suuntaan. Ja näiden lisäksi vielä ison liudan ihania ihmisiä, jotka tekevät kaikki ”näkymättömät” työt, eli korjaavat, muokkaavat, taittavat, asettelevat ja painavat. Lisäksi tarvitsimme vielä tyypin, joka tekisi meille kannen. Olimme jotenkin kuvitelleet, että kirjoittaminen olisi melko yksinäistä puuhaa, mutta olimme varsin väärässä. Emme varmaan koskaan ole olleet yhtä aktiivisesti yhteyksissä kehenkään kuin tämän projektin aikana olemme olleet. Emmekä tiedä, miten ikinä onnistuisimme kiittämään heitä kaikkia tarpeeksi siitä, mitä he ovat meidän avuksi tehneet.  💖 

Toki matkaa helpotti suunnattomasti, että teimme sitä yhdessä. 💕Oli aivan valtava voimavara tietää, että heti viestin päässä oli toinen, joka ymmärsi välillä ihan tyhmältä tuntuvia ajatuksia ja todellakin tiesi, miten tärkeitä pienet päiväunet ja kuulokkeet voivat olla. Opimme matkan aikana valtavasti siis myös itsestämme, omista ominaisuuksistamme ja herkistä lapsistamme. Ei ollut turha reissu!

Olemme äärimmäisen otettuja ja kiitollisia siitä, että meillä oli mahdollista toteuttaa pienestä tytöstä saakka kytenyt unelma omasta kirjasta. Kannattaa selkeästi unelmoida, sillä unelmat voivat joku päivä toteutua! 😊

Aurinkoista ja ihanaa kevättä! 😎

 

t. Laura ja Anna

 

PS! Jos kirjamme alkoi kiinnostaa, koodilla HERKKÄÄ voit siis tilata kirjamme Kirjapajan verkkokaupasta hintaan 25e (+postikulut). Kirjaa löytyy toki myös muista kirjakaupoista! Ja jos fyysinen kirja ei ole sinun juttusi, eipä hätää, kirjasta on tulossa myöhemmin keväällä myös e-kirja sekä äänikirja Heidi Ajannon lukemana. Äänikirjan voit tilata erikseen tai kuunnella sen äänikirjapalveluista (esim. Storytel, Nextory, Bookbeat).😊 Jäämme jännityksellä odottamaan miltä se kuulostaa!