Lelutornin tähystäjät

Viime vuosina on tullut käytyä harmittavan monissa hautajaisissa. Näitä tilaisuuksia riittäisi vähempikin, mutta valitettavasti ne eivät kysele ajankohtaa. Vaikka hautajaiset ovat raskaita tilaisuuksia itse kullekin, erityisherkälle ne ovat varsin omituisia kokemuksia. Niin myös monet muut iloisemmatkin juhlat, joissa on paljon ihmisiä ja joihin liittyy paljon tunteita. ”Tavalliselle” tallaajalle näissä tilaisuuksissa ei ole mitään omituista, mutta herkkikselle niissä on paljon sellaista, mitä muut eivät kerta kaikkiaan voi tajuta. Ilmiötä on hyvin vaikea selittää sellaiselle, joka ei koe asiaa samalla tavalla. Se liittyy hyvin voimakkaasti herkkyyteen tulkita ja imeä toisten tunnereaktioita. Hyvin monella erityisherkäksi itsensä mieltävällä on tällainen kokemus: he ikään kuin imevät toisten tunteita itseensä ja kokevat ne hyvin syvästi siitä huolimatta, olivatko ne alun perin omia vai eivät. Imuri toimii varsin hyvin pelkissä kaksin käytävissä keskusteluissa, mutta mitä enemmän po...

Me herkkikset ollaan kyllä varsinaisia mielensäpahoittajia. Herkällä hermostolla on taipumusta reagoida jo ennen kuin aivot ehtivät edes mukaan pohtimaan koko asiaa ja tilanne on mennyt mytinäksi jo ennen kuin puhekumppani on päässyt lauseensa loppuun. Jostain syystä meillä on jatkuva Taistele tai pakene- valmius päällä, mikä tietysti eläinmaailmassa on ollut varsin kätevä ominaisuus: pienikin muutos ilmavirroissa, petoeläimen liikkeestä syntynyt rasahdus tai epämääräinen tuntemus jostain epämiellyttävästä ja pelottavasta saa herkät yksilöt vauhkoontumaan ja varoittamaan muita vaanivasta vaarasta. Ilman tätä kykyä ei kovin moni eläinlaji säilyisi hengissä, sillä jos jokainen yksilö jäisi tarkkailemaan ja etsiskelemään mahdollista vaaran aiheuttajaa, reunimmaiset laumasta olisi jo pistetty poskeen ennen kuin ehdittäisiin edes harkita pakenemista.   Harmittavasti ihmisten välisissä kanssakäymisissä todellisen vaaran uhka on varsin pieni, joten ominaisuudesta tuntuu olevan välil...